Vaakku

Täytyy vielä esitellä toukokuun tärkein "tuotos":


Toukokuun toiseksi viimeisenä päivänä perheeseemme syntyi kymmenen pisteen poikavauva (4114 g ja 52 cm). Vauva on ihana ja ihmeellinen ja tätä suurempaa onnea on vaikea kuvitella.

Neiti Vihreä

Project Spectrumissa huhti-toukokuun värejä olivat vihreä, ruskea ja metallivärit. Toukokuussa valmistuneet ompelukset sopivat hyvin teemaan. Eurokankaan palalaarista löytyi ihanaa vihreää pellavakangasta, josta ompelin tyttärelle kesämekon ja housut Ottobre-lehden kaavoilla. Kangasta jäi vielä sen kokoinen pala, että siitä syntyy kesäkassi tai jotain muuta pientä.



Susanna on tahollaan ihmetellyt Ottobre Design -lehden kaavojen mitoitusta. Itse olen vuosien varrella havainnut, että mitoitus on reilu ja sopii isokokoiselle lapselle. Sirorakenteiselle pojalleni valitsen aina pienemmän koon ja lisään tarvittaessa lahkeisiin ja hihoihin pituutta. Tyttärelleni mitoitus on aikaisemmin ollut suhteellisen hyvä, mutta tällä kertaa kävi niin, että mekkoon tuli valittua pykälää liian iso koko. Otin sivusaumoista sisään sen verran kuin pystyin, mutta siitä huolimatta mekko on vähän liian väljä. No, toisaalta väljä pellavavaate on kesähelteillä miellyttävä päällä, joten ehkä mekollekin löytyy käyttöä.

Mekon miehustaan on ompelukoneella kirjailtu perhonen:


Housut ovat todelliset pikahousut: ei taskuja ja vyötärö kiristyy molemmille sivuille solmittavilla nauhoilla. Tarkoituksena oli tehdä jotain kirjailua tai aplikointia lahkeeseen, mutta suunnitelmilleni sanottiin kiitos ei. Vihreät kangaskengät ovat muuten täsmälleen samaa sävyä kuin mekko ja housut. Tyttäreni mielestä maailman ihanimmat kengät :-)



Project Spectrumin kesä-heinäkuun värit ovat harmaa, valkoinen ja keltainen. Näistä mikään ei ole minun eikä perheeni suosikkivärejä, joten en lupaa saada paljon aikaiseksi tällä teemalla :-)

Virkattu vauvanpeitto

Lanka: Mandarin Petit ja jotain muutakin puuvillaa, yhteensä 430 g
Virkkuukoukku 2,5

Vauvanpeitto tuli valmiiksi kuluneella viikolla. Kuten jo aikaisemmin totesin, virkkaan hitaanpuoleisesti ja tämä peitto - kooltaan noin 70 x 90 cm - oli ihan riittävä projekti minulle. Niin ihana kuin virkattu parisängyn peitto olisi, niin minusta ei tässä elämässä taida olla sellaisen virkkaajaksi. Mutta tähän vauvanpeittoon olen oikein tyytyväinen; värit ovat reippaat eivätkä tippaakaan vauvanpastelliset. Mandarin Petit -lanka on yksi suosikkilangoistani vaikka onkin ohuenpuoleista ja siitä johtuen valmista ei tule kovin nopeasti. Lastenneuleisiin kuitenkin loistava lanka, kun kestää 60 asteen konepesunkin.

Äitiyslomatunnelmia

Olen ollut äitiyslomalla kohta kolme viikkoa ja aika on kulunut kuin siivillä. Olen järjestellyt kotona kaappeja ja tehnyt tarpeellisia sisustusjärjestelyjä, jotta vauvansängylle ja muille vauvantarvikkeille löytyy paikka. Lastenvaatteita on viety kassikaupalla kierrätykseen ja kirjahyllyissä on tehty perusteellinen inventaario. Käsityökirjat ja -lehdet joutuivat muuttamaan alakertaan vauvanvaatteiden tieltä ja sen seurauksena alakerran kirjahylly piti järjestää uudelleen, jotta sinne mahtuisi lisää kirjoja ja lehtikoteloita. Pari kassillista kirjoja odottaa kirpparille kiikuttamista ja ainakin käsityölehtiä - kenties muutakin käsityötarviketta - ajattelin laittaa myyntiin taikka kiertoon blogin kautta tässä lähipäivinä.

Käsityöjutut ovat yllättäen jääneet aika vähälle, vaikka kuvittelin, että äitiyslomalla ollessani katselisin hömppäelokuvia ja neuloisin päivät pitkät. Päivittäinen neulominen saattaa olla jopa vähentynyt, koska töissä käydessäni neuloin sentään bussimatkoilla mennen tullen. Kaikkea muuta tekemistä tuntuu näin keväällä olevan niin paljon - pienestä pihastammekin löytyy monenlaista näpertämistä ja lisäksi olen puutarhurina niin aloittelija, että minulla menee ihan valtavasti aikaa pelkästään suunnitteluun ja tiedon hakemiseen eri kasveista, oikeasta tavasta istuttaa yms. Pihamme on pieni, joten puutarhan hoito on varsinaista pipertämistä: istutan pensaiden alle maanpeittokasveja ja pihaa osittain reunustavaan puurakenteiseen aitaan lisää köynnöksiä ja suunnittelen kesäkukka- ja yrtti-istutuksia.

Lapsille olen vähän ommellut kesävaatetta ja lisää on tulossa, kunhan on taas aikaa istahtaa ompelukoneen ääreen. Uusimman Ottobren kaavoilla vähän soveltaen tein alekorista löytyneistä ohuista valkoisista kankaista tyttärelleni kesäisen tunikan.


Kaapista löytyneestä pellavasta poika sai puolestaan shortsit. Kaava on hyväksi havaittu peruskaava jostain vanhemmasta Ottobre-lehdestä ja hämähäkkiprintin ohje löytyy uusimmasta Ottobre-lehdestä. Shortseja voisi ommella lisääkin. Ilman mitään koristeluita perusshortsit syntyvät hetkessä, mutta toisaalta noita printtejä ja applikointeja on niin kiva väkertää niitäkin.

Saatua ja annettua

Viime viikolla töissä oli aamukahvilla keskustelua kaappien siivoamisesta ja turhan tavaran kierrättämisestä. Osastosihteerimme kysäisi, haluaisinko minä marttana ja käsityöihmisenä :-) pinon hänen edesmenneen äitinsä käsityölehtiä. Minä vastasin tottakai ja seuraavana päivänä työhuoneessani odotti oikea aarrekassi. Saamani käsityölehdet ja ohjekansiot ovat enimmäkseen 1950- ja 1960-luvulta, joukossa oli ranskalaisiakin lehtiä ja monta kirjaa, mm. Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia ja Viivi Merisalon Nauhoja. Olen vieläkin ihan onnessani noista kirjoista ja lehdistä ja kiittelin työkaveriani moneen kertaan.


Tyttären parhaalla kaverilla oli synttärit viikonloppuna ja tänäkään vuonna hän ei välttynyt osittain itsetehdyltä lahjalta. Nuken poncho on tehty niistä pikkukeristä, joita edellisen postauksen sukista jäi jäljelle. Eivätkä ne loppuneet vieläkään; osaakin olla riittoisia keränloppuja. Kassi on vuoritettu peruskassi, johon koiran kuva on askarreltu käyttäen apuna kaksipuoleisia liimakankaita. Innoituksen sain viikontakaisesta Strömsöstä, vaikka päädyinkin vähän erilaisen toteutukseen kuin ohjelmassa.

Pitkästä aikaa

Huhtikuu on mennä vilistänyt enkä osaa edes sanoa, mihin aika oikein on kulunut. Ensi viikolla olenkin sitten jo äitiyslomalla. Lapsetkin osaavat jo odottaa sitä, että ei tarvitse mennä joka päivä päiväkotiin tai koulun jälkeen iltapäiväkerhoon.

Olen neulonut aika paljon, mutta tuotokset ovat olleet sellaista pientä ja tavallista. Lapsille neuloin molemmille käsineet puuvillaisesta sukkalangasta. Poika sai vihreät lapaset ja tytär toiveensa mukaisesti sormikkaat. Enpä ole tainnut neuloa sormikkaita sitten lukioaikojen, mutta Käspaikan loistavilla ohjeilla sormikkaat syntyivät helposti.




Neuloin tyttärelle uuteen kevättakkiin sointuvan pipon. Malli on tuttu suosikki viime kesältä eli Kiritys. Poikkesin ohjeesta sen verran, että neuloin puoli mallikertaa lisää ennen kavennuksia. Mukava ohje edelleenkin. Lanka on Sublimen Soya Cotton DK:ta, jossa on puolet soijaa ja puolet puuvillaa. Unelmanpehmeää lankaa ja värikin on tosi herkullinen.




Ilmoittauduin mukaan huhtikuun ajan meneillään olevaan jämälankaprojektiin, mutta kontribuutioni on tähän asti ollut olematon. Jotenkin tuntuu siltä, että viimeaikaisissa blogimaailman yhteisprojekteissa olen ollut kertakaikkisen surkea alisuoriutuja! Viime viikonlopun järjestöaktiviteeteissa valmistuivat kuitenkin nämä sukat, joiden valkoinen lanka on Novita Nallea ja raitalangat Vuorelman Vetoa ja näin ollen en jää projektissa nollasaldoon. Sukat ovat isohkoa naisten kokoa ja menevät todennäköisesti hyväntekeväisyyteen.

Oranssi pipo

Ihana kevät on saapunut mutta sääennusteiden perusteella pipojakin vielä tarvitaan. Tämä oranssinsävyisistä keränlopuista tehty pipo valmistui aikapäiviä sitten, mutta kuvan sain otettua vasta tällä viikolla. Alunperin tein tätäkin pipoa SPR:n pipokeräykseen, mutta poikani tykästyi pipoon niin, että olkoon sitten pojan käytössä.



Lanka: Sandnes Smart ja Sisu
Puikot nro 3
Silmukoita 112 s

Tämä pipo sopi erinomaisesti Project Spectrumin aloitusvärien maailmaan. Teen myöhemmin koosteen, mitä muuta sain Project Spectrum -teemalla aikaiseksi. Huhti- ja toukokuun värit ovat vihreä, ruskea ja metallivärit, jotka ovat - ehkä tuota viimeistä lukuunottamatta - lähempänä omaa värimaailmaani.

Hernepussi

Pojalle nousi eilisiltana korkea kuume ja niinpä olen ollut tämän päivän kotosalla. Ei oikeastaan ole hirveästi harmittanut, kun ulkona on talven pahin lumimyräkkä. Lapsen kanssa ollaan puuhailtu kaikessa rauhassa sitä mitä potilas on jaksanut ja halunnut ja lapsen nukkuessa olen katsonut telkkarista hömppää ja tehnyt käsitöitä.

Huomenna tapaan pitkästä aikaa äitiyslomalla olevan työkaverini, jonka puolivuotiaalle tytölle ompelin hernepussin. Ajattelin, että on käytännöllistä, jos lelun voi välillä pestäkin, joten varsinainen hernepussi on sisällä ja tuo ulkokuorena oleva kissapussi on tarrakiinnitteinen ja näin ollen helposti irrotettavissa pesuun. Kissa on applikoitu tyttäreni piirtämän kuvan pohjalta.

Mikähän muuten mahtaa olla vikana, kun applikoitu kuvio tahtoo aina vähän aaltoilla? Palttinasidoksisen puuvillakankaan tapauksessa kuprut talttuvat silitysraudalla, mutta miten ihmeessä applikoidaan siististi trikoolle?

Virkattua ja ommeltua

Onpa vierähtänyt aikaa sitten viime postauksen enkä ole edes saanut valmiiksi kuin yhden pipon. Keskeneräiset neuleet ovat edistyneet hitaanpuoleisesti ja uusia töitä en ole niitäkään aloittanut.



Suosikkityöni on tällä hetkellä hieman yllättäen virkattava peitto. Näitä raidallisia peittoja on näkynyt useammassa blogissa. Upeita toteutuksia on mm. Posie gets cozy -blogissa ja Lankataivaassa on tulossa myös hieno peitto. Omasta peitostani tulee huomattavan paljon pienempi, noin 80 cm leveä vauvanpeitto. Olen ehkä maailman hitain virkkaaja; joudun jatkuvasti kiinnittämään huomiota käsialaani, etten virkkaa vahingossa löysempää. Lanka on Mandarin Petitiä ja työhön on tarkoitus käyttää kaikki pienet ja isommat kerät joita varastoistani löytyy.

Peiton tuleva käyttäjän on tarkoitus syntyä kesän kynnyksellä. Raskauteni alkaa olla siinä vaiheessa, että vaatekaapissa on päälle sopivia vaatteita enää rajallinen määrä ja niissä päälle mahtuvissa näytän ihan valaalta. Kaupoista ei tahdo löytyä mitään kohtuuhintaista työvaatteeksi kelpaavaa vaatetta, joten ompelin itselleni hameen.


Hameesta tuli ihan onnistunut siihen nähden, millaista säätämistä ja mokailua ompeleminen oli. Valmiita kaavoja ei tietystikään löytynyt ja siinä vaiheessa kun alkaa soveltamaan kaavasta ja valmiista vaatteesta pitäisi olla erityisen huolellinen ja tarkkaavainen. Minä en ollut ja hameesta tuli muun muassa aavistuksen liian lyhyt. Tästä johtuen huolittelin helman vinokaitaleella, ja jälleen kerran muistan lämmöllä työväenopiston ompeluopettajaa, joka opetti tekemään ja käyttämään vinokaitaletta (ja myös piilovetoketjun ompelemisen).


Vaikka neulomisrintamalla on ollut aika hiljaista, niin uusia neulesuunnitelmia on vaikka kuinka. Ihan ensimmäiseksi haluaisin neuloa tyttärelleni punaisesta puuvillasekoitteesta tunikan. Ohjetta ei ole mutta ideoita kylläkin joten nyt pitäisi vain päästä alkuun. Uudessa Knittyssäkin oli paljon kivoja juttuja mm. Lace Ribbon Scarf ja Laminaria ja Ullassa oli kuin tilauksesta villavaippahousujen ohje. En ole vielä osannut päättää, neulonko kesävauvalle villapöksyjä vastasyntyneen kokoa vaiko vähän isompaa kokoa. Villahan on hengittävää materiaalia ja Suomen kesä voi olla niin kylmä, että villavaatteille on käyttöä joka tapauksessa. Mutta jos on kovin lämmintä, niin villaiset vaippapöksyt saattaisivat näyttää vähän hassuilta. Pitäisiköhän aloittaa neulomalla isommat pöksyt ja sitten ehkä tarvittaessa tekaista pienemmät?

Köh köh edelleen

Meillä jatkuu sairastaminen. Itse olin käytännössä koko viime viikon kotona potemassa flunssaa. Keskiviikkona olin töissä ja kävin lääkärillä ja sain määräyksen olla loppuviikon kotona. Oma oloni alkaa pikkuhiljaa kohentua, mutta kotona ollaan edelleen ainakin huominen päivä, sillä nyt on vuorostaan tytär (taas) kuumeessa. Mies on työmatkalla, joten tällä kertaa ei ole epäilystäkään siitä, kumpi vanhemmista jää sairaan lapsen kanssa kotiin.

Voisi kuvitella, että viikon sairasloma olisi loistavaa aikaa neuloa. Itse asiassa olen neulonut vähemmän kuin normaalisti. Päivisin olen tehnyt jonkin verran töitä ja illat menevät aika intensiivisesti lasten kanssa. Sitten kun lapset saa nukkumaan, on taas kotitöiden vuoro. Meillä on kotona harvinaisen siistiä ja hyvä järjestys, kun ei ole varaa kasvattaa tiski- eikä pyykkivuoria, kun tietää että joutuisin ne kuitenkin itse purkamaan.

Tyttären raidalliset polvisukat Project Spectrumin hengessä tulivat kuitenkin viikolla valmiiksi. Värit ovat aurinkoiset ja raidat yllättävän säännöllisiä. Tein sukista tarkoituksella vähän reilunkokoiset, joten nämä sukat tulevat käyttöön todennäköisesti vasta ensi syksynä/talvena.


Ohje: Kärjestä aloitettu perussukka, 52 s
Lanka: Regian sukkalanka, 75 g
Sukkapuikot nro 2,5

Lasten kanssa olemme askarrelleet muun muassa pääsiäisjuttuja. Tytär on innostunut ja taitava askartelija eikä tarvitse paljonkaan apua vaan tekee ja ideoi itse kuvien ja ohjeiden pohjalta. Poika puolestaan tykkää leikata ja on aika taitava saksien käsittelijä, mutta ei tykkää esimerkiksi ollenkaan liimata ja kulkee askartelussakin omia polkujaan. Näin ollen hänen pääsiäisaskarteluissaan alkoivat pian seikkailla örkit ja ties mitkä otukset. Lasten askartelussa on minusta kuitenkin tärkeintä itse prosessi; se, että lapsi kokee onnistumisen iloa ja saa olla aidosti luova. Ja se, että lapsi haluaa toistekin askarrella! Lopputuotos saa olla lapsen näköinen - minun on vaikea ymmärtää sitä, että lapsi tuo päiväkodista kotiin askartelemansa jutun, josta heti näkee, että päiväkodin tädit ovat auttaneet viimeistelyssä vähän liikaa.

Origamitulppaaneja korteiksi:



Tyttären itse ideoima ja toteuttama pupu:


Jääkaappimagneetteja:


Kukkia silkkipaperista (idea Martha Stewartin sivuilta; Marthan toteutus oli kyllä tuhat kertaa parempi, joten nämä vaativat vielä vähän harjoittelua):

Ene's Scarf

Ohje: Ene's Scarf kirjasta Scarf Style
Lanka: Kamena, 125 g
Puikot nro 4

Mitä tästä nyt sanoisi? Mukava ja nopea malli neuloa - minulle sopii ehdottomasti paremmin näin päin, että ensin luodaan 375 silmukkaa, jotka mallikerta mallikerralta vähenevät. Kun neulominen saattaisi muuten jo alkaa kyllästyttää, jaksaa jatkaa ihan siitä ilosta, että silmukoiden vähenemisen alkaa jo selvästi huomata.

Scarf Style on muuten neulekirjastoni käytetyin kirja siinä mielessä, että sen ohjeista olen toteuttanut hyvän osan ja edelleen siitä löytyy malleja jotka voisin tehdä.

Atsii atsii aivastus

Niinpä siinä sitten kävi, että hiihtolomaviikon päätteeksi sairastuin itsekin flunssaan. Olo on kuin jyrän alle jääneellä ja minua harmittaa ja stressaa sekin, että en pääse huomenna töihin. Lomaviikon aikana tekemättömät työt kun eivät ole itsekseen mihinkäään kadonneet. Muu perhe on flunssan jo sairastanut ja heiltä on onneksi riittänyt kiitettävästi myötätuntoa itsesäälissä rypevälle potilaalle.

Hiihtoloman aikana neuloin itselleni uuden pitsihuivin. Eilen pingotin sen mutta tänäänpä ei valon määrä riittänyt huivin kuvaamiseen, joten huivin esittely sitten joskus tuonnempana. Matkaneuleena minulla oli myös kuvassa näkyvät raitasukat, joita olen hiljakseen tänäänkin neuloskellut. Ajattelin alunperin neulovani sukkiin niin pitkät varret kuin lankaa riittää, mutta taitaa polvipituiset sukat olla riittävän pitkät tyttärelleni ja lankaa jäädä taas kerran pieni nötönen.

Sairastumistakin enemmän harmittaa se, että ihan pelkkää omaa laiskuuttani menin ja pesin pilalle lempparipiponi eli mustasta alpakkalangasta neulotun Odessa-pipon. Heitin sen koneeseen muiden villavaatteiden kanssa kolmenkympin hienopesuun sen kummempia ajattelematta ja koneesta tuli putipuhdas ja hienosti huopunut pipo, joka on ehkä noin puolivuotiaan kokoa. Ja minä kun luulin, että alpakkalanka ei edes kunnolla vanuttuisi...

Harmaa huivi

Malli: Antique Stitch Scarf, Vogue Knitting Spring/Summer 2006
Lanka: Kamena, noin 50 g
Puikot: Addit nro 4

Tämä huiviohje oli pitkään to-do-listalla ennen kuin pääsi puikoille. Mallineule on helppo: se muodostuu pidennetyistä silmukoista, jotka neulotaan ristiin, ja väliin pari kerrosta ainaoikeaa. Lopputulos ei ole ehkä niin ihana kuin ajattelin, mutta ilman muuta tämä huivi pääsee käyttöön.

Taas sukkia

Sukkien neulomisintoa on viime aikoina vähän rajoittanut se, että itsellä, omalla perheellä ja lähipiirillä on jostain kumman syystä aika hyvä villasukkatilanne. Onneksi sukkia voi neuloa myös hyväntekeväisyyteen. Muun muassa martoilla ja Novitalla on meneillään yhteistyöprojekti. Novita on lahjoittanut Seitsemän veljestä -lankaa, josta martat neulovat sukkia lahjoitettavaksi eri tahoille. Minäkin kävin hakemassa pari kerää lahjoituslankaa ja vaaleanpunaiset palmikkosukat Seitsemän veljestä -langasta valmistuivat pikaisesti muutaman kokouksen sivutuotteena.


Selvyyden vuoksi todettakoon, että varsinaisessa leipätyössäni en neulo kokouksissa enkä seminaareissa, vaikka joskus mieli tekisikin. Vapaa-ajan kokouksissa neulon sen sijaan aina. Neulominen auttaa keskittymään ja on joskus myös tarpeen siksi, että maltan pysyä hiljaa. En ollut aikoihin neulonut Seiskaveikka-lankaa. Se on nopeaa neuloa, mutta aika karhealta se kyllä tuntuu yleensä käyttämieni sukkalankojen jälkeen. Palmikkomalli on otettu tammikuun MagKnitsin Evangeline-kämmekäsohjeesta. Vihreät lasten sukat on neulottu Thuja-sukkien mallineuleella Sisu-langasta ja vadelmanpunaiset simppelillä palmikkoneuleella samaten Sisusta.

Uusin innostukseni on pipojen neulominen Pipoapu-keräykseen. Sukkia voi lahjoittaa tuohonkin keräykseen, mutta nyt olen pipoinnostuksen vallassa. Pipoissa kun on sekin hyvä puoli, että niille ei tarvitse neuloa paria.

Olemme hiihtolomaa viettämässä Kuopiossa. Pääkaupunkiseudun talveen (tai talvettomuuteen) tottuneelle perheellemme on suuri ilon ja ihmetyksen aihe, että täällä on lunta ja muutama aste pakkasta. Aamupäivällä kävimme hiihtämässä jäällä ja iltapäivällä kuopus pääsee kokeilemaan uusia luistimiaan. Tytär sairastui suureksi harmikseen flunssaan heti loman alkaessa, mutta tauti tuntuu onneksi lievältä ja taitaa olla jo menossa ohi. Itse taisin lapsena sairastaa aina koulun lomien alkajaiseksi. Hiihtolomista tosin muistelen myös, että sairastaminen ei paljon haitannut, sillä lapsena olin paljon mieluummin sisällä lukemassa kuin ulkona reippailemassa. Olin ja olen aikamoinen vilukissa, mutta ulkoiluvaatteet ovat onneksi kehittyneet (ja talvet lauhtuneet) sitten 1980-luvun.

Punaisia lankoja ja vihreitä tekosia

Tänään paistoi taas pitkästä aikaa aurinko - ihan harmitti, että ei ollut uusia neuleita kuvattavaksi! Kuvassa sen sijaan punaisia lankoja:


Project Spectrum on minulle sopiva neulomisprojekti: väljät puitteet eikä mitään pakkoja. Vaihdoin kymmenen litran lasitölkkiin kaikki lankavarastosta ilman suurempaa ponnistelua löytämäni yksittäiskerät punaista, vaaleanpunaista ja oranssia lankaa. Näiden lisäksi löytyy lähes kaksi kiloa vaaleanpunaisia kesälankoja (puuvillaa ja bambua) ja kilo punaista puuvillasekoitetta. Ja kaikenlaisia vaaleanpunaisia efektilankoja. Nyt pitäisi vain keksiä mitä näistä väreistä neuloisi.

**********

Kiki haastoi minut kertomaan ekoteoistani.

Ottamalla nämä ruusut vastaan Sinut on haastettu "Ekoteko-päivässä" kampanjaan.




Lähetä tämä ruusukimppu vähintään viidelle blogi-ystävällesi tai sähköpostilla ystävillesi! Mainitse oma päivän ekotekosi ja pyydä vastaanottajaa mainitsemaan oma ekotekonsa uusien haasteiden yhteydessä.

Tämä on haastava juttu. Olen suhteellisen tiedostava kuluttaja mutta ehkä kuitenkin vähän laiskanpuoleinen. Mukavuudenhalu ajaa joskus tiedostavuuden ohi. Esimerkiksi tykkään matkustaa ja olisi tiukka paikka luopua lentomatkustamisesta.

Minun jokapäiväisiä ekotekojani ovat:

• Jätteiden lajittelu (biojäte, sanomalehdet, kartonkin, lasi, metalli jne.). Tosin olisi parempi, jos yrittäisin panostaa nykyistä enemmän jätteen vähentämiseen.
  
• Kuljen työmatkat bussilla ja muutoinkin yritän käyttää omaa autoa mahdollisimman vähän. Tämä on mahdollista, koska asumme pääkaupunkiseudulla hyvien bussiyhteyksien varrella. Tämä on minulle myös periaatteellinen kysymys enkä voisi kuvitella muuttavani lisäneliöiden ja halvempien neliöhintojen takia lähikuntiin sellaiselle alueelle, jossa ei olisi toimivaa julkista liikennettä.
  
• Käsilaukussa on aina mukana varakassi (kankainen). Muovipusseista voisin tosin kieltäytyä vielä nykyistä useammin. Lisäksi pitäisi ommella kevyitä kankaisia hedelmä- ja vihannespusseja, koska kaupan hevi-osaston muovipusseja tulee käytettyä ihan liikaa.
  
• Kierrätys. Yritän aina miettiä vaihtoehtoa roskiin heittämiselle. Uutta ostaessani yritän myös välttää hankkimasta helposti hajoavaa ja lyhytikäistä roinaa.
  

Minä en haasta ketään erityisesti, mutta toivon, että muutkin innostuvat kertomaan ekoteoistaan.

**********

Maarulta sain You make my day -tunnustuksen. Kiitän kauniisti mutta en laita tätä eteenpäin, koska ei liene blogia jossa tämä ei olisi jo kiertänyt. Lisäksi minun olisi todella vaikea nimetä suosikkiblogejani kaikkien seuraamieni blogien joukosta. Olen myös suhteellisen laiska bloggaaja ja olen todella kiitollinen kaikille niille, jotka siitä huolimatta jaksavat seurata blogiani ja erityisesti kommentoida.

Hui hai hamsterit

Pari päivää sitten kävin Sypressin alennusmyynnissä ja ostin muutaman kerän Zitronin merinovillaa, pari kerää sini-vihreää nailonlankaa (!) ja ohutta villa-bambusekoitetta. Ei mitään sen kummempia suunnitelmia kyseisille langoille; villa-bambusekoitteesta haikailen ehkä pitsihuivia. Etualalla olevan Loftin väri on kertakaikkisen herkullinen ja tulen iloiseksi aina kun näen nuo lankakerät.

Tänä vuonna jätän Lankahamsterit väliin, koska syksyn aikana yritin ihan riittävästi pienentää lankavarastoani 10 prosentilla ja pidättäytyä samalla lankahankinnoista. Nettotulos oli ihan hyvä eli pari kiloa miinusta, mutta nyt riittää lankapaasto. En tällä kertaa lupaa olla edes hengessä mukana hamsterikuukauden aikana. Pysyvänä yrityksenä minulla on toki hyödyntää mahdollisimman pitkälle varastosta löytyviä lankoja, mutta aion myös nauttia ihanien uusien lankojen ostamisesta.

Hankin myös alkuvuoden loistavan neulekirjauutuuden eli Kristelin ja Johannan Punokset puikoille. Ensimmäisenä haluaisin toteuttaa kirjan ohjeilla Taival-sukat, jotka mm. SirpaLe on jo ehtinyt tekemään. Kirjassa oli monia muitakin kivoja ohjeita ja kauniiden kuvien ja selkeän taiton ansiosta kirjaa selaa ja katselee ihan mielikseen.

Pieniä asioita

Viime aikoina olen tehnyt kaikenlaisia pikkujuttuja. Puserolangat ja ohje kyllä odottavat, mutta vielä en ole saanut inspiraatiota aloittaa isompaa projektia.

Perjantain olin lomalla leipätyöstäni ja vietin päivän ja vähän seuraavaakin järjestökoulutuksessa Siuntiossa. Samalla tuli virkattua tyttärelleni tarkoitettu huivi valmiiksi. Tästäkään ei tullut ihan mieleinen, joten kohta taidan luovuttaa ja marssia ruotsalaisen vaateketjun myymälään... Onneksi huivi on minusta itsestäni varsin onnistunut, joten kyllä sille käyttöä löytyy, vaikka tytär ei sitä kelpuuttaisi.



Malli: Vogue Knitting Spring/Summer 2005
Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino, 2 kerää (100 g)
Virkkuukoukku nro 3

Useimpien pikkutyttöjen tapaan tyttäreni on Hello Kitty -fani. Tämä Hello-Kitty-look-a-like valmistui myös osin järjestökoulutuksen sivutuotteena.


Ohje täältä
Lanka: Novita Wool
Puikot nro 3

Joululomalla löysin pienen lähikirjastomme kokoelmista Claire Garlandin kirjan Toys to Sew. Kirjassa on monta mielenkiintoista mallia, joista suurin osa on helppoja toteuttaa. Ompelin kirjan ohjeilla pienen ja hoikanpuoleisen nallen. Kangas on huovutettua villapaitaa, josta olen aikaisemmin ommellut muun muassa lapasia ja nukenvaatteita.

Puikkokirja

Ompelin sukka- ja pyöröpuikkojen säilyttämiseen "kirjan". Olen nähnyt vastaavanlaisen säilytysratkaisun jossain neuletapaamisessa tms. ja idea on siitä lähtien hautunut mielessä. Puikkokirjasta tuli ihan toimiva, mutta toteutus ei ole ihan täydellinen. Muun muassa kansista olisi pitänyt tehdä vähän leveämmät ja osa sukkapuikkojen säilytykseen tarkoitetuista taskuista olisi voinut olla leveämpiä. Sormikaspuikoille olisi voinut tehdä pari matalampaa taskua. Mutta kuten sanottua toimii käytössä ja nyt pitäisi puikkojen löytyä yhdestä paikasta. Taskujakin on riittävästi.

Pitkille puikoille tästä ei ole säilytysratkaisuksi. Itse käytän pitkiä puikkoja nykyään todella harvoin, joten ne säilyvät oikein hyvin vanhassa, hieman epäkäytännöllisessä puikkopussissaan.

Alla olevassa kuvassa puikkokirja näkyy avattuna. Takakannen yläreunaan ompelin tuollaisen läpän, joka kiinnittyy takakannen alareunaan tarralla ja jonka on tarkoitus estää puikkoja putoamasta, jos koteloa kuljettaa vaikka ylösalaisin.






Jotain on neulottukin. Neuloin tyttärelleni toivomuksesta vaaleanpunaisista efektilangoista ja Novita Woolista muhkean kaulaliinan, joka on kyllä näille Etelä-Suomen vallitseville talvikeleille liian lämmin.


Malli: 220 s ja ainaoikeaa kaksinkertaisella langalla, kunnes huivin leveys sopiva
Lanka: Novita Wool, Funny, Rosato, ja paljettihapsulanka, yhteensä 185 g
Puikot: 4,5

Uuden vuoden eka

Hyvää alkanutta vuotta!

Monta kertaa ennen loman alkua suunnittelen ompelevani yhtä sun toista, mutta yleensä toisin käy. Tällä kertaa en tainnut edes suunnitella moista - hyvä niin, sillä saavutukset ovat toistaiseksi vähäisiä. Pari kuukautta kaapissa pyörineestä kankaasta ompelin makuuhuoneen uusiin - niin ikään kaapissa odotelleisiin - isoihin tyynyihin päälliset ja nukkekotiin olen näpertänyt vaatteita, tyynyjä sun muuta pientä ja vielä pienempää. Käsityöharrastukseni ei ole erityisen suoritushakuista, mutta välillä harmittaa kaapissa pyörivät kankaat, joista en ehdi kautta jaksa tehdä mitään.

Kotiäitiajoista on niin kauan, että olen ehtinyt unohtaa, kuinka paljon arjen pyörittämiseen menee aikaa. Lapset ovat onneksi parin viikon loman aikana löytäneet syksyn ajan kateissa olleen taidon leikkiä yhdessä, mutta toki itsekin olen puuhaillut lasten kanssa niin sisällä kuin ulkona. Lapset eivät ole halunneet mitään erityistä ohjelmaa, joten olemme olleet ihan kotikulmilla joko neljän seinän sisällä tai lähiympäristössä ulkoilemassa. Se tarkoittaa toki sitäkin, että joka päivä menee välttämättömään pahaan eli kotitöihin: ruoanlaittoon, järjestelyyn, pyykinpesuun sun muuhun. Tässä vaiheessa tuntuukin ihan mukavalta ajatus siitä, että ensi viikolla pääsee takaisin töihin toisenlaisten haasteiden pariin.

Tämän vuoden ensimmäinen neule - jonka tosin aloitin viime vuoden puolella - on kuitenkin valmis. Pojan palmikkopusero olikin varsinainen pikaneule: kappaleet neuloin viikossa ja osien yhdistämiseen ja vetoketjun kiinnittämiseen vierähti pari iltaa. Ohje on Modasta mutta lanka eri kuin ohjeessa mainittu, joten vähän säädin sekä silmukkamääriä että mittoja. Pusero on reilun kokoinen: erityisesti hihoissa on kasvunvaraa, mutta niitähän voi aina kääntää.

Ohje: Moda 3/2006
Lanka: Debbie Bliss Cotton DK, melkein 500 g
Puikot: Addit 3 ja 3½

Välipäivien tunnelmissa

Joulu tuli, meni ja oli rentoa ja mukavaa. Ennen joulua ei ollut joulustressiä, vaan tehtiin se mitä ehdittiin, mutta joulua edeltävät päivät kuluivat siitä huolimatta tutussa tohinassa, kun "piti" vähän siivota, tehdä imellettyä perunalaatikkoa, paistaa kinkkua ja leipoa vielä vähän herkkuja, joita kukaan ei jaksanut joulun aikaan edes syödä.

Joululahjaksi neuloin kolme paria sukkia ja yhdet huovutetut lapaset. Niistä en muistanut tai ehtinyt ottaa kuvia; toivon, että ovat saajilleen mieluisia ja tulevat käyttöön. Fritids-lanka yllätti tällä kertaa ja huopui ensimmäisellä pesukerralla enemmän kuin aikaisemmin, joten lapasten mukana meni "takuukortti", että tilalle saa uudet lapaset, jos lahjatumput ovat liian pienet.



Joululahjoista noin puolet pakkasin itse ommeltuihin kankaisiin lahjapusseihin, joille toivottavasti löytyy uusiokäyttöä. Me saimme muutaman joululahjan pakattuna muun muassa Hesarin sivuun. Koko sivun mainos kauniilla kuvalla on itse asiassa aika tyylikäs lahjakääre!

Joulun pyhinä olikin sitten aikaa miettiä uusia käsityöprojekteja. Ajatuksissa oli aloittaa iso pitsihuivi, mutta muisti teki tepposet ja sopivaa lankaa ei löytynytkään varastosta. Haluaisin tällä kertaa neuloa huivin ohuesta villalangasta, esimerkiksi Kamena sopisi hyvin, mutta kun sitä ei löytynyt kuin kaksi eriväristä vyyhtiä. Puikoille pääsi näin ollen pitkään suunnitteilla ollut palmikkoneule perheen nelivuotiaalle. Ohje on parin vuoden takaisesta Modasta ja lanka Debbie Blissin peruspuuvillaa.


Yhden ikuisuusprojektinkin kaivoin taas esille eli isohkon ristipistotyön, jota yritän nyt pikkuhiljaa pistellä valmiiksi. Olen kerran huvikseni laskenut, että kuinka kauan työn valmistumiseen menisi, jos teen sata pistoa päivässä. Aika kauan... Minä en ole pohjimmiltani lainkaan ristipistoihminen, vaikka ihailenkin kauniita ja taidokkaita ristipistotöitä siinä kuin muitakin käsityön taidonnäytteitä. Tekeillä oleva ristipistotyö on joskus valmistuessaan menossa lahjaksi kummitytölleni - työssä on hänen nimikkokukkakeijunsa eli elderberry fairy. Toivottavasti saan työn valmiiksi ennen kuin tyttö ehtii murrosikään, kun voi olla että nykyteini ei oikein jaksa arvostaa tädin tekemää ristipistotyötä.

Pipareita ja joulumarkkinoita

Meidän perheen jouluun kuuluu vaihteleva määrä perinteitä. Yksi esimerkki uudemmasta perinteestä on visiitti Lohjan menneen ajan joulumarkkinoille, jotka järjestetään Lohjan kirkonmäellä. Tänä vuonna sää ei todellakaan suosinut markkinoita, mutta sateesta huolimatta tapahtuma oli tunnelmallinen ja lämminhenkinen Myynnissä on laadukkaita käsityötuotteita ja paikallisia elintarvikkeita ja jotain pientä tuli toki ostettuakin.


Piparkakkutalo kuuluu tietysti jouluun. Lapsille olen luvannut, että molemmat saavat tänä vuonna oman talon, jonka saavat koristella mielensä mukaan. Minä otin eilen varaslähdön, kun tein yhden piparkakkutalon marttojen myyjäisiin arpajaisvoitoksi. Talon kaavat ovat Martan joulukirjasta ja yksi paketti valmista piparitaikinaa riittää sopivasti tuohon taloon ja hahmoihin. Piparkakkutalon kokoamiseen kuuluva yhden sortin perinne on sormien polttaminen kuumalla sokerilla. Eilisiltana tökkäsin oikean käden etusormen suoraan paistinpannuun - auts! Neulominen onkin sitten tänään sujunut tämän haaverin takia tavanomaista vaivalloisemmin.

Lahjusneuleita

Viime päivinä valmistuneet neuleet ovat menneet tai menossa lahjaksi. Sukat ja lapaset kummitytölle synttärilahjaksi. Valmistuivat viime tipassa; langat päättelin matkalla juhliin, joten pinngottamiseenkaan ei tällä kertaa ollut aikaa:

Ohje: sukissa 48 s, ranskalainen kantapää ja helppo pitsineule; lapasissa samoin 48 s, peukalokiila ja sama pitsineule kuin sukissa (koko n. 4-vuotiaan)
Lanka: Supersocke, 70 g
Puikot: nro 2,5


Liivi ystävän poikavauvalle:


Ohje: Moda 2/2005, koko 0-3 kk
Lanka: Merino Kind, 75 g
Puikot: Addin pyöröt 3,5 ja 4

Virallinen joulunodotuskin on käynnistynyt. Marttaliiton sivuiltakin löytyy joulukalenteri; käykäähän kurkkaamassa.