Isoäidinneliöpeitto

Yksi pitkäkestoinen projekti saavutti päätöksensä, kun tämä peitto tuli valmiiksi. Isoäidinneliöiden virkkaamisen aloitin vuosi sitten kesälomalla, ja kaivoin neliöt taas esille pääsiäisen tienoilla. Kesälomalla virkkasin paloja sitten määrätietoisemmin tavoitteena saada peitto valmiiksi. Valitettavasti huomasin taas tänä kesänä, että sormeni eivät oikein kestä virkkaamista. Onneksi projekti oli jo loppusuoralla tuossa vaiheessa.

Peiton lanka on luonnonväristä ja kasvivärjättyä kotimaista villalankaa. Ensimmäiset langat värjäsin jo viisitoista vuotta sitten eli viime vuosituhannen puolella (!) Sitten tuli vuosien tauko värjäyksissä, kunnes taas viime vuosina olen innostunut kasvivärjäämään lankoja, kuten blogistakin on voinut lukea. Aiemmin olen neulonut itse värjäämistäni langoista muun muassa yhden villatakin, joka on esitelty tarkemmin käsityökoulublogissani. On lankaa toki vieläkin jäljellä jonkin verran, mutta värivalikoima on kutistunut aika tavalla.

 Peiton värimaailma on maanläheinen enkä osaa päättää, onko väriyhdistelmä ihan karmea vai aivan ihana. Tuollainen tuosta nyt tuli. Vaikka peitto on väritykseltään syksyinen, minulle se on ennen kaikkea kesäpeitto: siihen liittyy paljon muistoja ja tunnelmia eri kesiltä, niin värikasvien keräämisestä kuin värjäyssessioista. Mukana on muun muassa pietaryrttiä, kultapiiskua, lupiinia, mesiangervoa ja krappia kuin sieniäkin: verihelttaseitikkiä ja kangastattia ainakin.

Peiton koko on noin 110 cm kertaa 170 cm. Oikein sopivan kokoinen torkkupeitoksi ja jalkojen lämmikkeeksi pimeneviin syysiltoihin.

Lanka: Suupohjan kehräämön kolmisäikeistä villalankaa, luonnonruskeaa ja kasvivärjättyä. Valmiin peiton paino noin 1100 g.
Virkkuukoukku 4,5 mm

Reissusukkia

Olimme koko perhe runsaat kaksi viikkoa lomailemassa Italiassa, enimmäkseen Toscanassa. Kaksi viikkoa rentoa lomailua: uimista, hyvää ruokaa, leppoisaa nähtävyyksien katselua, lukemista, seurapelejä ja neulomista. Valon ja lämmön tankkaamista Suomen pimeää syksyä ja talvea varten.

Lomamatkan aikana syntyi kaksi sukkaparia ja aloitin pellavalangasta hartiahuivin. Olen yrittänyt neuloa raitalankoja pois varastostani, mutta kyllä niitä siellä vielä on harmittavan monta kerää. Raitalangat ovat kerällä monta kertaa houkuttelevan näköisiä, mutta niiden neulominen on niin puuduttavan tylsää... Ja ei nuo väritkään ole aina niin huippuja valmiissa sukassa.

Ohje: Petäjä-sukat 
Lanka: Austerman Step Classic, 60 g
Puikot: KnitPro Cubics 2,5 mm

Perussukka ranskalaisella kantapäällä, 64 silmukkaa
Lanka: Linie Supersocke, 70 g
Puikot: KnitPro Cubics 2,5 mm

Täytyy vielä suositella kaikille pääkaupunkiseutulaisille upeaa kirjastopalvelua, joka ilahdutti meitä kovasti matkallamme. Helmet-kirjastoissa on nyt kokeiltavana hyvä valikoima sähköisiä lehtiä ja myös erilaisia e-kirjapalveluita. Lehtivalikoimasta löytyy useampi englanninkielinen neulelehti, mm. Interweave Knits ja Crochet, ja paljon muitakin lehtiä. E-kirjat puolestaan olivat avuksi siinä vaiheessa, kun lapset olivat lukeneet kaikki matkalukemiseksi varatut kirjat (niitä oli aika monta, mutta lomallahan on aikaa lukea!) jo ensimmäisen lomaviikon aikana. Ebib-palvelusta löytyi onneksi lisää lukemista. Ainoa huono puoli palvelussa on siinä, että kerrallaan voi samalla tunnuksella lainata vain yhden kirjan. E-kirjojen puolelta löytyi myös Lonely Planet-sarjan Toscanan matkaopas. Lehtien ja kirjojen lukeminen tabletilla ei vaadi edes jatkuvaa nettiyhteyttä, vaan lehdet ja kirjat voi ladata sinne ja lukea myöhemmin.

Isoäidinneliöpeitto kasvivärjätyistä langoista on sekin jo yhdistämisvaiheessa:

Oi ihana toukokuu -sukat

Tiina Kuun Oi Ihana Toukokuu -sukat pääsivät projektilistani kärkeen heti, kun näin ohjeen ensimmäisen kerran. Omista varastoista löytyi tähän ohjeeseen sopiva lanka eli vuosia sitten hankkimani Mokkasukka-vyyhti, jonka vihreä sävy on nimeltään Aamu Aulangolla. Lanka näytti vyyhdellä raidallisemmalta kuin on todellisuudessa; hyvä niin.

Pitsineuleessa oli alkuun vähän haastetta, mutta kun alkuun pääsee, näiden neulominen onnistuu todistetusti melkein missä tahansa. Olen nimittäin tikutellut tätä sukkaparia kesälomareissulla niin mummoloissa, juna- ja automatkoilla kuin leikkipuiston penkillä istuessani. Muokkasin ohjetta sen verran, että neuloin kantalaput ohjeesta poiketen vahvistettua neuletta. Sukista tuli kaikin puolin ihanat. Ohje on loistava, ja mielestäni toukokuun sukkien pitää olla juuri tällaiset keväisen vihreät :-)

Ohje: Oi Ihana Toukokuu (fingering)
Lanka: Mokkasukka, 70 g
Puikot: KnitPro Cubics 2,5 mm

Matkalla Keski-Suomen mummolasta kotiin kävin lasten kanssa pikaisella kierroksella Suomen Käsityön Museossa Jyväskylässä. Museo oli käsityönharrastajalle mielenkiintoinen, ja siellä pääsi myös itse kokeilemaan mm. maton kutomista. Itse en kovin perusteellisesti vitriineitä tutkinut, kun matkaseura oli hieman kärsimätöntä. Alla oleva kuva on napattu museon perusnäyttelyn yhdestä taulusta. Neulominen yhdistetään vielä nykyäänkin monesti ahkeruuteen. Esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä neuloessani aika usein iäkkäämmät ihmiset ihastelevat ahkeruuttani - tai sitten ylipäätään sitä, että osaan neuloa.

Kesähuivi

Keltainen ei ole (ollut) lainkaan minun värini, mutta siitä huolimatta ostin keväällä Vihreästä Vyyhdistä kaksi kerää viskoosi-pellavasekoitetta, kun se oli niin ihanan väristä. Keltainen on tyttäreni lempiväri, ja ostin langan kokeiltavaksi, kun etsin sopivaa lankaa tyttären kesäpuseroon. Päätin neuloa langasta pikkuhuivin, ja jotta huivi olisi vähän maltillisemman värinen, neuloin reunuksen keltaruskealla langalla.

Kuvat on otettu pilvisenä päivänä, ja värisävyt eivät ole ihan kohdallaan. Lanka on oikeasti herkullisen sitruunankeltainen ja itse asiassa tosi kiva sävy. Huivi pääsee käyttöön mustan t-paidan kanssa, ja viskoosi-pellavasekoite osoittautui kivaksi langaksi neuloa. Kävin ostamassa sitä jo lisää, ja suunnitteilla on verkkoneule tyttärelle.

Ohje: Multnomah
Lanka: Linie 320 Viscolino, vajaa kaksi kerää keltaista ja vajaa kerä ruskehtavaa
Pyöröpuikko 4,5 mm

Minulla alkoi juhannukselta viiden viikon kesäloma. Viimeiset työpäivät ennen lomaa olivat tuttuun tapaan todella kiireisiä, ja loma alkoi juhannusaatonaattona lievästi stressaantuneena. Virkkasin ensi alkuun melkein maanisesti isoäidinneliöitä kasvivärjätyistä langoista torkkupeittoprojektiini. Kymmenen neliön jälkeen olin valmis tekemään jotain muutakin, ja niinpä loin silmukat Oi ihana toukokuu -sukkiin. Torkkupeittokin saattaa tulla valmiiksi tämän kesäloman aikana, jos tällainen käsityöinnostus jatkuu.

Jules-sukat

Taas tuli tarve neuloa villasukat eläkkeelle lähtevälle. Ja aikaa neulomiseen oli reilu viikko. Miksi ihmeessä nämä eläkkeelle lähtijät eivät voi kertoa aikeistaan hyvissä ajoin...

Koska aikaa sukkaparin neulomiseen oli vain reilu viikko, päätin valita langaksi 7 Veljestä ja sitten pitikin vain löytää sopiva ohje. Jules-sukat löytyivät googlaamalla ja käytin rinnakkain sekä alkuperäistä ohjetta että Eilen tein -blogin suomennettua ohjetta. Mielestäni kiva ohje ja lopputulos miellyttää ainakin omaa silmääni.

Ohje: mukaillut Jules-sukat
Lanka: Novita 7 Veljestä, vajaa 150 g
Sukkapuikot 3,25 mm

Kesä saa taas innostumaan kasvivärjäyksestä. Nämä langat on kuitenkin värjätty vielä viime kesänä kerätyillä kasveilla. Keltainen väri on pietaryrtin kukista, joita minulla oli iso pussillinen pakastimessa. Pohjalanka oli puhtaanvalkoista Seiskaveikkaa, ja olin vähän pettynyt, että langasta ei tullut heleämpää keltaista. Haalea oranssinsävy on peräisin puolestaan tiikerikaunosilmästä. Kasvatin viime kesänä tiikerikaunosilmää isossa ruukussa ja sain siitä juuri ja juuri riittävästi kukkia yhden lankavyyhdin värjäämiseen. Kuivattuja kukkia oli muistaakseni noin 20 grammaa, eli on riittoisa värikasvi.

Kässämatkailua

Olin viime perjantaina Kässämarttojen kevätretkellä. Edellisinä vuosina olemme tehneet matkan Tallinnaan, mutta kyllä kotimaassakin kelpaa retkeillä. Kävimme kahdessa kohteessa, ensiksi Helmi Vuorelmalla Lahden eteläpuolella ja Mikkelin pohjoispuolella Pirtin Kehräämöllä. Molemmat kohteet olivat mielenkiintoisia pelkästään siksi, että ne edustavat Suomesta lähes kokonaan kadonnutta teollisuudenhaaraa. Pienessä mittakaavassa tekstiiliteollisuudelle on ehkä vielä kotimaassakin mahdollisuuksia, toivotaan niin.

Teimme ensin kierroksen Helmi Vuorelman kutomossa. Kutomakoneet ovat vanhoja mekaanisia reikäkorttikoneita. Niiden hyvä puoli on siinä, että niitä osataan korjata ihan omin avuin.

Pirtanauhan kutomiskone

Kutomakone

Kudottaessa pois leikkautuva hulpioreuna odottamassa käyttöä

Vuorelman myymälässä on esillä kansallispukuja, ryijyjä, kirjontatöitä ja tietysti lankoja. Vuorelman Veto on yksi suosikkilankojani eikä vähiten hyvän värikartan vuoksi. Sitä tarttui mukaan pari vyyhtiä, ja lisäksi ostin palakorista ryijynpohjakangasta. Kudotut villakankaat (suurin osa kansallispukukankaita) ovat upeita. Alla on Vuorelman sivuilta napattu kuva Lahen raita -kankaasta, joka ei ole kansallispukukangas mutta on hengeltään samaa sarjaa. Kangas on käsinkudottua ja siksi aika arvokasta, ja se sai jäädä hyllyyn, kun en keksinyt kankaalle välitöntä käyttöä.





Pirtin Kehräämöllä saimme tutustua siihen, kuinka keritystä villasta syntyy lankaa. Ihan kaikkia asioita en painanut mieleeni, mutta onneksi tästä blogista löytyy hyvä kuvaus. Nykyään on yhä enemmän lammastilallisia, jotka haluavat jatkojalostaa oman tilansa villaa. On myös hienoa, että saatavilla on hyvälaatuista täysin kotimaista lankaa. Osa villasta tosin lähetetään pestäväksi Englantiin asti, mutta raaka-aine on kotimaista ja työ tehdään villan pesua lukuun ottamatta Suomessa.

Lampaanvillaa suoraan tuottajilta

Pirtin Kehräämön myymälässä on kattava valikoima lankoja ja huovutusvillaa. Pirtin Kehräämön lankoja en ole nähnyt myynnissä muualla kuin messuilla, joten myymälässä näytillä oleva täysi väri- ja laatuvalikoima aiheutti vähän runsaudenpulaa ja valinnanvaikeutta. Lopulta päädyin ostamaan tarjoushintaisia kampavillalankoja. Vierailun jälkeen tarkistin jälleenmyyjälistan kehräämön sivuilta ja pääkaupunkiseudulla Pirtin Kehräämön lankoja myy ainakin Snurre.

Luonnonväristä kampavillalankaa oli saatavilla kauniissa sävyissä:

Näistävoisi syntyä vaikkapa raidallinen huivi.

Viikonlopun aikana järjestin kotona lankoja, ja otin esille sesonkiin paremmin soveltuvia puuvilla-, pellava- yms. lankoja. Olohuoneessa esillä oleva lankakori näyttää nyt tältä - ihmettelen vähän itsekin, mistä 1980-luvun värimaailma on meille eksynyt; luulin saaneeni sitä tarpeekseni teinivuosinani silloin lähes 30 vuotta sitten.

Kerhosukat

Olen mukana tänä keväänä Villavyyhdin Suuressa suomalaisessa neulekerhossa. Neulekerho on ihan loistava keksintö.

Ensimmäisen paketin saimme huhtikuun alkupäivinä. Paketissa oli Handun kashmirsukkalankaa ja ohjeena Kristel Nybergin suunnittelemat Keinahdus-sukat. Nämä sukat sopivat minun tuolloiseen mielentilaani hyvin, sillä olin suunnitellut neulovani Kristelin Knittyyn suunnittelemat Sunday Swing -sukat. Keinahdus-sukissa oli jotain samaa kuin Sunday Swing-sukissa. Keinahdus-sukkien ohje oli riittävän helppo matkaneuleeksi, ja ensimmäisen sukan neuloinkin Amsterdamin matkalla. Toista sukkaa tikkusin työmatkoilla ja kokouksissa. Kotona en tällä hetkellä juurikaan ehdi neuloa.

Kashmirsukkalanka on pehmeää ja jotenkin höttöistä. Aivan ihanan tuntuista, mutta en usko langan kestävän normaalikäyttöä. Sukkapari päätynee näin ollen ylellisiksi unisukiksi.

Toisen paketin kävinkin hakemassa viikko sitten; nyt on vuorossa Mari Muinosen suunnittelema huiviohje.

Ohje: Keinahdus, suunnittelija Kristel Nyberg (keskikoko eli 64 silmukkaa)

Lanka: Handun Kashmirsukkalanka

Puikot 2,5 mm

Mummuille oli tänä vuonna harvinaisen vaikea keksiä äitienpäivälahjaa, kun molemmilla isoäideillä on jokseenkin kaikkea eivätkä kumpikaan esimerkiksi harrasta mitään erityistä. Lahjapussit ovat kuitenkin ainutlaatuista vuoden 2013 designia: lapset piirsivät ja minä ompelin: