Iloinen Itä-Suomi

Joensuu

Käväisin tiistaista keskiviikkoon Joensuussa (uskaltaakohan edes tunnustaa, että ensimmäistä kertaa elämässäni), jossa on tällä viikolla meneillään pohjoismainen neulesymposium. Olisi ollut tosi kiva olla mukana koko viikko, mutta sellaiseen omille harrastuksille omistautumiseen ei tässä elämänvaiheessa ole mahdollisuutta. Rentouttavaa olla paikassa, jossa kaikki neuloivat tai puhuivat neulomisesta eikä kukaan ihmetellyt, että innokkaimmat eivät malttaneet lopettaa kahvitauollakaan.


Kurssitarjonnasta olin etukäteen valinnut Annemor Sundbøn kurssin, jossa teemana oli kansanperinne ja neulonta ja jossa opittiin ns. taikaneulonta eli kuinka neulotaan sormikkaan sormet kahdella puikolla. Tekniikka on veikeä ja sillä voi neuloa myös helposti pieniä eläinhahmoja, sorminukkeja ynnä muuta pientä piperrystä. Barbille ja nukkekotinukeille neulottavien vaatteiden hihatkin syntynevät kätevästi tuolla tekniikalla. Ostin myös Sundbøn kirjan Invisible Threads in Knitting, joka lähestyy neulomista kulttuurihistoriallisesta tai kansatieteellisestä näkökulmasta ja jossa on myös jonkin verran neuleohjeita erityisesti langanloppujen ja jämälankojen käyttöä ajatellen.

Joensuun torilla oli keskiviikkoiltapäivänä taiteilija Helena Paakkisen organisoima KnittingKnitting -tapahtuma, jossa julkineulomisen tuloksena syntyi ympäristötaidetta. Neulojia oli jonkin verran (ehkä 40-50 plus satunnaiset ohikulkijat jotka pääsivät myös kokeilemaan neulomista tai virkkaamista), vaikka 28 asteen lämpötila ja paahtava auringonpaiste eivät nyt ehkä suoranaisesti suosineet neulomista tällaisen herkkähipiäisen varjossaviihtyjän näkökulmasta. Tapasin torilla pari tuttua marttaa ja neulomisen lomassa tuli parannettua maailmaa tai vähintäänkin marttajärjestöä.


Kuopio

Muun osan viikosta olen ollut lasten kanssa anoppilassa. Itse olen saanut kiitettävästi keskittyä omiin harrastuksiini ja lasten kanssa puuhailuun, kun anoppi on pitänyt huolen ruokataloudesta. Isovanhemmat ovat puuhailleet lasten kanssa vaikka mitä, muun muassa käyneet ongella ja uimassa, ja mummu on paistanut maailman parhaita muurinpohjalettuja. Metsästä löytyi jo ensimmäiset mustikatkin.


Käsityöt yhdistävät äitiä ja tytärtä. Tytär on innostunut pujottelemaan helmilangalla kuvioita vohvelikankaalle ja minä olen neulonut ahkerasti Silkegarn-langasta jakkua. Tänään sainkin jo hihat valmiiksi. Edessä on mielestäni tylsin työvaihe eli pingotus ja kokoaminen, mutta sen jälkeen pääsee virkkaamaan jakun reunukset. Teen jakkua löyhästi Moda-lehden ohjetta seuraten, mutta käytän aivan erilaisia lankoja kuin alkuperäisessä ohjeessa ja silmukkamääriäkin on pitänyt vähän säätää.

Tänään kävimme Kuopion Korttelimuseossa. Siellä on koko kesän ajan päivittäin työnäytöksiä kehräämisestä, ja museokävijät pääsevät jopa itse kokeilemaan karstaamista ja kehräämistä. Tytär kokeili karstaamista ja mieheni kehräämistä. Anoppi kertoi, että hänen kotipaikkansa ullakolta löytyisi toimiva rukki, ja intouduimme kahvipöydässä leikittelemään ajatuksella, että suvun kesäpaikkaan laitettaisiin kesäksi lampaita kasvamaan ja samalla estämään peltoja kasvamasta umpeen. En ole toistaiseksi ollut kovin innostunut kehräämisestä, mutta siinä olisi kieltämättä jotakin, jos kasvattaisi itse lampaat, joiden villan kehräisi langaksi ja vielä värjäisikin itse.

Vauvalahja, osa 2

Virkattu liivimekko, koko 3 kk
Ohje: SandnesGarnin ohjevihko
Lanka: Mandarin Petit, 125 g
Koukku: nro 3

Mansikkajätskin värinen mekko tuli valmiiksi tänään ja on jo huomenna menossa saajalleen. Kuva ei ole paras mahdollinen, kun tuli vähän kiire ottaa kuva ennen kuin hämärtyy kunnolla, kun huomenna on aikainen aamuherätys eikä enää ehdi kuvata.

Mekon viimeisten kerrosten virkkaus oli hitaanpuoleista, kun oikea ranne alkoi oikutella. Neulomisesta ranne ei yleensä kipeydy, kun sen sijaan virkatessa aika helpostikin. Olen virkannut aika vähän ja saattaa olla, että puristan koukkua sormissani jotenkin väärällä tavalla. Loppumetrien hankaluuksista huolimatta kyseessä oli oikein kiva työ ja olin iloisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon nopeampaa virkkaaminen on neulomiseen verrattuna.

Huomisen jälkeen alkaa kesäloma - ihanaa!

Vauvalahja, osa 1

Lupauksistani huolimatta en vielä esittele mansikkajäätelön väristä mekkoa, vaan pienen raitajakun, joka menee lahjaksi toisen työkaverini tyttövauvalle. Aloitin neuleen, ennen kuin vauva oli syntynyt ja sukupuolesta tietoa, ja väritys on tuollainen sukupuolineutraali. Työkaverini kanssa puhuimme paljon vauvan vaatteiden väreistä etukäteen ja sen perusteella uskoisin, että hän ei halua tytärtään pelkästään vaaleanpunaiseen pukea.

Ohje: SandnesGarn vihko 0707 baby/barn, koko 1-3 kk
Lanka: Mandarin Petit, menekki yhteensä noin 135 g
Puikot: Addin pyöröt 2½

Mietin neuloessani ja langanpäitä päätellessäni, että onkohan olemassa jotain kikka kolmosta siihen, kuinka saada langanjuoksuista kappaleen sivulla siistejä. Vai näyttääkö teillä kaikilla muillakin tasona neulotut raidalliset kappaleet tällaisilta? Ja onkohan olemassa jotain keinoa estää lankoja sotkeutumasta keskenään tuollaiseksi sykkyräksi?

Juhannusvirkkausta

En pysty muistamaan yhtään juhannusta, jolloin kesä olisi ollut niin pitkällä kuin tänä vuonna. Luonto on kauneimmillaan, mutta toisaalta keskikesän juhlaan sisältyy haikeutensakin. Tästä eteenpäin päivät lyhenevät ja suunta on talvea kohti. Aivan noin synkästi en kuitenkaan oikeasti ajattele; heinä- ja elokuukin ovat upeita kesäkuukausia!

Juhannuksen hengessä olen poiminut lasten kanssa niittykukkakimppuja ja samalla elvyttänyt omaa vaatimatonta kasviharrastustani. Itse tunnen kasveja aika hyvin ja lapsenikin varmaan paremmin kuin ikäisensä keskimäärin. Olemme kulkeneet pitkin niittyjä ja pientareita perinteisen värikuvakasvion ja digikameran kanssa. Digikamera ja netti tarjoavat harrastukseen uuden ulottuvuuden, kun niiden ansiosta lähes kaikki kasvit tulevat tunnistettua melkein varmasti oikein.


Juhannusviikonloppua olen viettänyt maisemassa, jota kauniimpaa ja suomalaisempaa on vaikea löytää. Tekeillä on mekko työkaverini viime viikolla syntyneelle vauvalle. Aloitin virkkaamisen eilen ja mekko on edennyt mukavasti jo yli puolenvälin. Kotia kohti suunnistetaan huomenna, ja ehkäpä jo huomisiltana pääsen esittelemään valmiin virkkaustyön.

Vihreä pitsineule

Viime kesänä aloitettu, hitaasti neulottu pitsineule itselleni valmistui ja tänään sain jopa aikaiseksi pyytää miestä ottamaan kuvan. Kesäaikana elämässä tuntuu olevan niin paljon muuta ohjelmaa kuin tietokoneen äärellä istuminen. Lapset viihtyvät päiväkotipäivänkin jälkeen ulkona vaikka kuinka, puutarhassa riittää pientä puuhaa ja rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että uuden työkannettavan kanssakin on tullut vietettyä ihan riittävästi laatuaikaa. Onneksi kesäloma alkaa puolentoista viikon kuluttua ja töissä tahti tämän viikon jälkeen hiljenee, kun esimiehet ja suuri osa kollegoista jää kesälomalle juhannukselta.

Uuteen neuleeseeni olen suhteellisen tyytyväinen. Lanka on ihanaista silkki-viskoosisekoitetta ja väri kerrassaan upea. Kuvassa väri on vähän liian keltainen, mutta kuitenkin oikeansuuntainen. Minulla on meneillään nyt vihreä kausi - taidan olla muodin suhteen jälkijunassa, koska limenvihreähän taisi olla trendiväri joskus viime vai sitä edellisenä vuonna.



Lanka: Gedifra Tiago, 275 g
Puikot: Addin pyöröt, nro 5
Ohje: Novita kesä 2006 (helmaan neulottu joustin toisin kuin ohjeessa oli)

Uutta aloitettavaa neuletta ei paljon tarvitse miettiä. Alekorista löytämästäni Silkegarnista on tulossa itselleni pieni villatakki, viime viikon työreissulle piti saada sopiva matkaneule ja aloitin uudet sukat ja kesken on myös puuvillainen neuletakki työkaverini vauvalle. Juhannuksen jälkeen toivottavasti on taas jotain valmista esiteltävää.

Päivänkakkarapaita

Pitkähköksi venähtäneen bloggaustauon aikana olen saanut jotain valmiiksikin! Project Spectrumin edellisten värien merkeissä aloitettu paitanen tyttärelleni valmistui viikonlopun aikana. Lanka on viime kesänä Saksasta ostettua edullista puuvillasekoitetta. Malliin idea on napattu jostain saksalaisesta neulelehdestä, mutta mitat ja toteutus on vapaasti sovellettu langan ja lapsen mittojen mukaan. Ompelutarvikelaatikosta löytyi vielä pätkä päivänkakkaranauhaa, josta leikkasin päivänkakkarat irti ja ompelin paidan koristeeksi. Lopputulokseen ovat sekä äiti että tytär tyytyväisiä.

Sukankudonnan SM-kilpailut Mikkelissä

Tänään postilaatikkoon tipahtaneesta Martat-lehdestä havaittua:

Vanha mielikuva martoista on, että "ne kutovat sukkaa, juovat kahvia ja puhuvat". Nyt testataan, löytyykö vielä tällaisia tosimarttoja. Mikkelin Kenkäverossa järjestetään Martan päivänä 26.7. sukankudonnan epäviralliset SM-kilpailut. Kilpailussa on kaksi sarjaa: martat ja muut.

Kilpailussa kudotaan sukkaa yhden tunnin ajan. Kilpailuraati arvioi aikaansaannoksen määrän ja laadun. Toisena kriteerinä on kuljettu matka merkityllä reitillä. Joka kierroksella on kahvipiste.

Harmi vaan, että itse olen tuolloin jo töissä - marttana ja neulojana voisin harkita osallistuvani!

Toinen neulonta-aiheinen bongaus lehdestä oli se, että Marttaliitto ja Novita julistavat kilpailun, jonka tavoitteena on löytää kaunein villainen käyttösukka. Kilpailuehtona on, että sukat neulotaan Novitan villasukkalangoista. Kilpailuaikaa on heinäkuun alusta syyskuun 24. päivään asti.

Viikonloppuna saatiin vihdoinkin kauniit ja lämpimät kevätsäät. Perheemme teki eväsretken Lohjalle Torholan luolalle, joka on kuulemma Suomen suurin luonnonluolamuodostuma. Rehevässä lehtometsässä kukkivat valkovuokot poikkeuksellisen isoin kukin, sirittäjä lauloi taukoamatta ja käki kukkui. Piknikillä tarkeni jo neuloakin.

Unihattu

Mitä harvemmin blogia päivittää, sen vähemmän tuntuu olevan kirjoitettavaa. Vai johtuisikohan sanomisen vähyys siitä, että viimeiset kolme viikkoa elämäni on ollut varsin työpainotteista ja että kaikki muu elämässä on joutunut kärsimään. Stressin purkamiseen käsillä tekeminen on hyvää ensiapua, mutta viime viikkoina olen enemmänkin leiponut, siivonnut ja tehnyt puutarhahommia kuin käsitöitä.

Sukkien neulominen kuitenkin jatkuu. Kesäkuussa Turussa järjestetään ACWW:n (Maailman maaseutunaiset) maailmankongressi, jonne odotetaan yli 500 vierasta eri puolelta maailmaa. Suomalaiset järjestäjätahot, Marttaliitto ja Maa- ja kotitalousnaiset, haastoivat jäsenensä neulomaan osallistujille lahjaksi sukkia. Novita lahjoitti Seiskaveikka-raitalankaa ja niinpä minäkin neuloin kaksi paria sukkia.

Poika halusi samanlaisen hatun kuin tein tytöllekin (edellinen postaus). Tylsä äiti oli kuitenkin jo aloittanut ompelemaan pojalle hattua ja sai sen vihdoin valmiiksikin. Kankaat ovat kierrätettyjä ja ovat edellisessä elämässään palvelleet hameessa ja paidassa. Hattu oli mieluinen ja ulkona vietetyn päivän jälkeen poika nukahti lastenohjelmia katsellessaan sohvalle - hattu päässä edelleenkin.

Hattu on ommeltu vanhan käsityölehden kalastajahatun kaavoilla. Ohje oli ns. pikatikki-ohje, johon tosin totean, että kattia kanssa. Ompeleminen oli varsinaista näpertelyä. Minun ompelujutuissa tosin taitaa suurin ongelma olla siinä, että harvoin on aikaa käytettävissä useampi tunti ja kun kaiken tekee pienissä osissa (yhtenä iltana piirtää kaavat, toisena leikkaa kankaat ja sitten ompelee useampana iltana ja joka ilta ei ehdi ompelemaan), niin aikaa tuntuu menevän ihan liikaa.

Sukkamania

Olen viimeisen kuukauden aikana neulonut enimmäkseen sukkia. Sukkien neulominen on tuttua ja turvallista. Sukille löytyy aina käyttöä ja ne kelpaavat myös lahjaksi. Sukat onnistuvat aina. Jos eivät ensi yrittämällä, niin purkamista ei ole paljon. Sukat valmistuvat nopeasti ja nykyisin jaksan ihan nurisematta neuloa kaksi sukkaa peräjälkeen. En ole vielä opetellut neulomaan kahta sukkaa samanaikaisesti. Sukat tarjoavat näennäisestä vaatimattomuudestaan huolimatta haastetta ja vaihtelua: kantapään voi neuloa monella tavalla, samoin kärkikavennukset, sukan voi aloittaa kärjestä tai varresta ja pintaneuleilla voi leikitellä loputtomiin.

Maailma on täynnä ihania sukkalankoja, ja sukkaohjeita löytyy niin netistä kuin kirjoista vaikka kuinka. Itse olen lueskellut tekniikkavinkkejä mm. Nancy Bushin kirjoista ja Ullassakin oli taannoin mainio sukkaekstra.

Uusin sukkalankatuttavuus oli On Line Supersocke 100 Bambus -sukkalanka, jonka koostumus on 40 % villaa, 45 % bambua ja 15 % polyamidia. Neuloin siitä tällaiset sukat:


Ohje: Waders Socks, MagKnits
Lanka: Supersocke 100 Bambus, reilu 50 g
Puikot: bambusukkapuikot nro 2,5

Osallistun myös Myssyviikoille. Toistaiseksi olen saanut aikaiseksi Mandarin Petit -langan lopuista yhden hatun tyttärelleni. Hattuun on ensin virkattu isoäidinneliöitä, jotka on yhdistetty renkaaksi ja sen jälkeen poimittu silmukat yläreunasta, joilla on neulottu ihan tavallinen pipo. Sen jälkeen virkkasin vielä alareunaan röyhelöreunan kiinteillä silmukoilla.

Vanhasta uutta ja ihmeellistä

Tähän aikaan vuodesta ahkera neuloja joutuu vähän kärsimään vimmastaan ja sen tuotoksista, kun talvivaatteet pestään tai tuuletetaan ja pakataan varastoon. Onneksi pyykinpesukoneessa on villaohjelma, jolla en ole onnistunut tuhoamaan vielä yhtään vaatekappaletta, mutta siitä huolimatta tuntuu siltä, että pyykinpesua riittää aina vaan. Täällä pääkaupunkiseudulla on ollut niin kuivaa ja pölyistä, että en ole villavaatteita viitsinyt tuulettaa, mikä olisi vähän käytetylle villavaatteelle ihan kelpo vaihtoehto pesun sijasta. Mutta kun ilma on täynnä katu- ja siitepölyä, tuulettaminen ei taida paljon auttaa.

Jokakeväinen (- ja syksyinen) urakka on myös vaatteiden lajittelu. Lastenhuoneiden kaapeissa on erilaista laatikkoa ja pussukkaa, joissa on pois annettavia, palautettavia ja säästettäviä vaatteita. Omista ja miehen vaatteista lajittelen myös pois joutavien vaatteiden kassia, jonka kiikutamme marttojen tekstiilikeräykseen (tunnetaan myös nimellä lumppukeräykset). Sinne kelpaa kaikenkuntoinen puhdas ja kuiva tekstiili eli esimerkiksi virttyneille t-paidoille ja rikkinäisille liinavaatteille löytyy uusiokäyttöä. Lista keväällä pääkaupunkiseudulla järjestettävistä tekstiilikeräyksistä löytyy Uudenmaan Marttojen sivuilta kohdasta Ajankohtaista.

Kävin tänään katsomassa Postimuseon uuden vaihtuvan näyttelyn Halpaa hupia, joka esittelee materiaalien kierrättämistä ja uusiokäyttöä. On upeaa, että yleensä pois heitettävälle materiaaleille on keksitty uutta käyttöä, ja erityisestä ihailen materiaalien työstämisen ennakkoluulottomuutta. Ehdoton suosikkini oli tämä sukkahoususta leikatusta langasta virkattu nalle:

Sukkahousun leikkaaminen langaksi kuulostaa aika työläältä. Matonkuteita olen leikannut aika paljon, mikä sekin on ihan riittävän aikaavievää.

Kahvipussien uusiokäyttäminen on lähestulkoon klassikkojuttu. Itse innostuin ostamaan Sirpa Kontio-Nikaman kirjan aiheesta, kun tekijää haastateltiin joku aika sitten Kirppis-ohjelmassa ja esiteltiin, mitä kaikkea kahvipusseista voikaan tehdä. Ommeltujen kassien ja punottujen korien lisäksi kirjassa on ohjeita erilaisiin lasten naamiaisasuihin. Intoa aloittamiseen hillitsee se, että ensin pitää kerätä aika monta kahvipussia.



Itsekin sorrun monta kertaa siihen, että menen kauppaan ja ostan askartelutarvikkeita, kun ekologisuuden ja taloudellisuuden näkökulmasta olisi toki parempi miettiä uusiokäyttöä esimerkiksi erilaisille pakkausmateriaaleille. Pois heitettävistä vaatteista otan sen sijaan usein napit tai erilaisia koristeita talteen käytettäviksi esimerkiksi nukenvaatteissa.

Tuon kahvipussikirjan lisäksi ostin myös Victorian Lace Today -kirjan, jota on esitelty monissa blogeissa. Kaikkien lukemieni esittelyjen jälkeen tilasin sen eikä kirja tuottanut pettymystä. Upea kirja, jonka olen selannut useaan kertaan läpi ja miettinyt, mistä mallista aloittaisin ja mihin malliin minulla olisi varastossa lankaa valmiina.

Neulomisrintamalla jatkuu sukkabuumi. Neulon tällä hetkellä vuorotellen kaksi sukkia Project Spectrumin väreissä. Kelta-punakirjavasta bambusukkalangasta on tulossa pikkuhiljaa äitienpäivälahja. Sen sijaan perjantaina aloittamistani saunasukista sain ensimmäisen sukan jo eilisen aikana valmiiksi. Muutaman tunnin esteetöntä neulomisaikaa tarjosi Marttaliiton kevätkokous; tänään onkin vuorostaan jätetty neulominen ja keskitytty kevätpuuhiin niin talossa kuin puutarhassa.

Onni on uusi huivi

Malli: Trellis, Interweave Knits Spring 2006
Lanka: Rowan Kidsilk Haze, 2 kerää (50 g)
Puikot: nelosen Addit

Pääsiäislomalla anoppilassa nautin täysihoidosta ja neuloin ahkerasti. Automatkoilla valmistui yksi sukkapari ja pääsiäispyhinä tikutin ahkerasti Trellis-huivia.

Toiveissa oli, että aloittaisin jotain suuritöisempää, kun saan Trelliksen valmiiksi, mutta kulunut viikko on mennyt tiiviisti työnteon merkeissä. Näin ollen olen jatkanut perussukkien neulomista. Neulon sukkia tällä hetkellä lähinnä hyväntekeväisyystarkoituksiin. Uusmaalaiset (ja muutkin) martat on haastettu neulomaan sukkia Suomeen saapuville kiintiöpakolaisille, jotka monesti saapuvat hyvin vähissä vaatteissa suoraan pakolaisleiriltä tai vastaavasta ja erityisesti Suomen talvessa villasukat on kirjaimellisestikin lämmin tervetulotoivotus. Pakolaislapsille voi neuloa myös apupupuja ja sukkien lisäksi muullekin villavaatteelle on käyttöä.

Pupu ja pupun kaverit

Pääsiäinen on minusta kiva juhla ja pääsiäiseen on mukavampi valmistautua kuin jouluun, johon liittyy valtava määrä kaupallisuutta ja käsityksiä siitä, mikä on oikea tapa viettää joulu. Pääsiäinen on sen sijaan rento keväinen juhla, jota voi juhlia tai jättää juhlimatta ihan kuinka itse haluaa.

Omassa perheessäni pääsiäiseen valmistaudutaan ja kotia koristellaan. Tänä vuonna esikoinen askarteli valtavan määrän kreppipaperikukkia, ja molemmat lapset innostuivat munien marmoroinnista. Meillä lauletaan jopa pääsiäislauluja - olemme useampana vuonna käyneet katsomassa Nukketeatteri Sammon Miau-esityksen ja lapset osaavat esityksen laulut ulkoa.

Lapsuudesta juontuviin pääsiäisperinteisiin kuuluu iso maljakollinen pajun- ja koivunoksia, jotka koristellaan kreppi- ja silkkipaperikukin ja höyhenin, maalatuin kananmunin ja erilaisin ripustettavin koristein. Kuvassa näkyvät myös taannoin Prahasta hankitut taidokkaasti koristellut munat ja tuoreimpana hankintana kaksi vaaleanpunaista posliinikukkaa. Ostin ne Berliinistä, jossa olimme mieheni kanssa kahdestaan viikonloppumatkalla pari viikkoa sitten. Siellä huomasi, että Keski-Euroopassa pääsiäinen on ainakin koristeiden puolesta isompi juhla kuin täällä meillä.

Näinä aikoina voi käydä myös niin, että puput valtaavat lankakorin:


Project Spectrumin uusien värien kunniaksi täytin Ilves-lasipurkin vihreillä langoilla, joka voisi myös edustaa lankafriikin uudenlaista tapaa koristaa kotia erilaisiin vuotuisiin juhliin.

Hyvää pääsiäistä kaikille blogini lukijoille!

Kevättä ilmassa

Olimme viettämässä viikonloppua Keski-Suomen mummolassa ja sielläkin kukkivat jo leskenlehdet ja peipposet lauloivat. Pääkaupunkiseudulla voi uusia muuttolintuja havaita päivittäin ja kukkapenkistä nousee sipulikukkien lisäksi jo perennat. On vaikea uskoa, että kevät on jo näin pitkällä! Minulla on hamsterikuun alussa aloittamani palmikkovillatakki paksuhkosta merinovillasta yhä kesken ja moni talvinen neulesuunnitelma jäi toteuttamatta. Takatalvi voi toki vielä yllättää, mutta pikkuhiljaa olisi kai suuntauduttava kohti kevyempiä ja kesäisempiä neuleita.

Onneksi sukille on käyttöä ympäri vuoden, joten ennen kuin keksin mitä kesäistä alkaisin neuloa, voin jatkaa sukkien neulomista. Puikoilla on viime aikoina ollut ihan perussukkia ilman mitään kikkailuja: varsi 2 oikein 2 nurin -joustinta ja vahvistettu kantapää.

Project Spectrumin huhti-toukokuun värit ovat vihreä, keltainen ja vaaleanpunainen. Keltainen on näistä minulle värinä vierain. Ehkä kuitenkin aloitan siitä, sillä sitä on varastossa vähiten (mikä logiikka!). Viime kesän lomamatkalta Saksasta ostin keltaista puuvillasekoitetta, josta on tarkoitus neuloa tyttärelle lyhythihainen pusero tai hame. Vaaleanpunaista ja vihreää sen sijaan löytyy lankavarastosta ihan reilusti, ja ne ovat väreinä molemmat mieluisia.

Maaliskuussa neuleita valmistui vähän ja kuvia niistä on tullut otettua vielä vähemmän. Tässä kuitenkin kuva bolerosta, jonka neuloin Wetterhoffin värjäämättömästä silkki-villasekoitteesta, jota oli myynnissä viime syksynä Kädentaito-messuilla. Ohje on viime vuoden Modasta, muistaakseni numerosta 3/2006:

Ei jaksa neuloa

Viimeiset puolitoista viikkoa on mennyt sairastaessa ärhäkkää flunssaa, joka on kaatanut perheenjäsenet kunkin vuorollaan vuoteeseen potemaan. Itse selvisin kaikkein lievimmällä, mutta olo on edelleenkin kuin jyrän alle jääneellä. Taudin kamaluudesta kertonee jotain se, että minulla meni useampi päivä, että en jaksanut neuloa enkä edes käydä netissä neuleblogikierroksella. Nyt alan olla itse toipumassa, mutta kuopuksella on edelleen kuumetta, joten kotipäivät jatkuvat toistaiseksi.

Tyttären boleron sain valmiiksi, mutta siitä minulla ei ole vielä esitellä kuvia. Sen sijaan tällainen asukokonaisuus barbinukelle valmistui lahjaksi tyttären esikoulukaverille:



Mekon ohje on Sticka till barbie -sivustolta, verkkoponcho omasta päästä.

Lankahamsterien jälkitunnelmissa

Lankahamsterikisailu päättyi minun osaltani helmikuun myötä. Aion tosin pidättäytyä uusista lankaostoksista vielä jonkin aikaa, mutta kollektiiviseen kilvoitteluun en jaksa osallistua.

Viimeisinä helmikuun töinä neuloin hahtuvasta tossut ja Fritids-langasta lapaset, joihin käytin useammankin keränlopun. Lapasia en vielä ehtinyt/jaksanut/viitsinyt kuvata; sen sijaan tossut voin jo esitellä. Neuloin tossut Käspaikan huovutettujen tossujen ohjeella. Pyöräytin ne kuudenkympin kirjopesuohjelmassa yhdessä lapasten ja sekalaisen pyyhepyykin kanssa, ja tällä kertaa yksi pesuohjelma riitti sekä hahtuvalle että Fritids-langalle. Tossuja venyttelin vähän pesukonekäsittelyn jälkeen, ja ne ovat juuri sopivan kokoiset 38-numeroiseen jalkaani. Minua vähän häiritsee se, että tuo päällisauma näkyy niin selvästi, mutta harvoinhan sitä tulee omia jalkoja tuijoteltua. Kotitossuina siis vallan mainiot; nyt ei jalkoja palele.


Lanka: hahtuvaa, 135 g
Puikot: Addin pyöröpuikko nro 6

Maaliskuun ensimmäinen valmistunut työ on tyttären kirjoneulelapaset, jotka aloitin tosin helmikuun puolella.


Ohje: Lobotka-mittens, Kirikindad 2
Lanka: Vuorelman Veto, noin 50 g
Sukkapuikot numero 3

Lapasen varressa oli 44 silmukkaa, kirjoneuleosuudessa 48 silmukkaa ja peukaloaukkoa varten jätin 8 silmukkaa. Peukalo on aavistuksen tiukka - en selvästikään osaa ottaa huomioon riittävästi sitä, että kirjoneulepinta ei jousta samalla tavalla kuin sileä neule. Olen neulonut kirjoneuleita kaiken kaikkiaan aika vähän, joten viimeisen kuukauden aikana neulotut kolmet kirjoneulelapaset on yllättävä saavutus.

Kirikindad-kirjoja en ole saanut aikaiseksi hankkia aikaisemmin, vaikka olen niitä monesti blogeissa ihaillut. Sain kirjat ystävänpäivän tienoilla lahjaksi marttaystävältäni Annelta; suuret kiitokset vielä kerran. Hyvin arvasit, että näistä on minulle iloa!

Tammikuussa aloittamani bolero - joka odotteli hamsterikuun ajan kaapissa - on nyt edennyt tähän vaiheeseen:


Olisi kiva aloittaa jotain ihan uutta ja ehkä keväisempääkin, mutta toistaiseksi taidan jatkaa huovutettavien lapasten neulomista tavoitteena pienentää Fritids- ja hahtuvavarastoni olemattomiin. Lapasille ei ole tiedossa saajia, mutta ei kai ole liian aikaista aloittaa joululahjojen neulomista, kun niiden kanssa tuntuu joka vuosi tulevan yhtä kiire?!

Sininen tilkku

Ennen hamsterikuukauden alkua esittelin suunnitelmiani ja haaveilin neulovani Project Spectrumin aikana tilkkupeiton. Yksi tilkku ei tee peittoa, mutta nyt on projekti aloitettu:


Lanka on Sandnes Smartia, ja yhteen tilkkuun meni melkein kerä lankaa.

Edellisen postauksen Noro-kaulaliinalle kaveriksi neulottu pipokin on valmis ja käytössä testattu. Päätin sittenkin tykätä väristä, vaikka itse en olisi koskaan keksinyt yhdistää värejä tuolla tavalla kuin tuossa langassa on tehty.


Pipo:
Ohje: omasta päästä (neuloin ensin kaitaleen poikittain samalla idella kuin kaulaliinan ja yhdistin kaitaleen renkaaksi, jonka reunasta poimin 56 silmukkaa)
Lanka: Noro Blossom, 40 g
Sukkapuikot nro 5

Loppukiri Lankahamstereissa on alkanut. Minulla on tavoitteena saada kilo rikki helmikuun aikana ja jos olen oikein laskenut, niin siihen tarvitaan vielä runsaat 350 g langankulutusta. Tekeillä on hahtuvatossut ja lapsen kirjoneulelapaset ja lisäksi ajattelin tehdä vielä yhdet Fritids-lapaset, joilla pitäisi kilon täyttyä.

Vapaapäivä

Olen minihiihtolomalla eli pidän yhden vapaapäivän viikonlopun yhteydessä. Aivan suunnitelmien mukaan ei kuitenkaan edetty, kun pojalla on kuumetta, ja olemme näin ollen viettäneet täysin kotipäivää. Etukäteissuunnitelmien mukaisella ohjelmalla päivästä olisi tuskin tullut näin rento ja kiva. Lapset ovat leikkineet kohtalaisen sopuisasti, olemme askarrelleet ja katsoneet Myyrä-elokuvia, ja minulla on ollut runsaasti aikaa neuloa ja suunnitella tulevia neulomuksia.

Viimeisen parin viikon aikana olen saanut useamman työn valmiiksi, seuraavassa katsaus niihin:



Lapaset noin 5-6-vuotiaan kokoa, yhteensä 48 s
Ohje: Kurun kintaat Mary Oljen kirjasta
Lanka: merino-Wool, yhteensä 40 g
Puikot: 3

One-skein-scarfin mukaelma
Ohje: Happy Hooker
Lanka: Vuorelman Veto ja Rosato
Virkkuukoukku nro 3



Lapaset itselle
Ohje: Weekend Knitting, soveltaen, silmukoita 22
Lanka: Turmalin ja Fritids, yhteensä 100 g
Puikot nro 7

Turmalin-vyyhdistä oli vaikea keksiä muuta kuin lapaset. Aiemmin olen saanut yhdestä vyyhdistä aikuisen lapaset, mutta tällä kertaa vyyhti oli 5 g vajaa enkä uskaltanut ottaa riskiä, että lanka ei riittäisi, joten raidoitin kämmenosat Fritids-langalla.



Kaulaliina
Ohje: 23 silmukkaa, ainaoikeaa, joka toisella kerroksella lopussa lisäys ja joka toisella kavennus
Lanka: Noro Blossom, 100 g
Puikot nro 6

Blossomia löytyy vielä kolmaskin kerä, josta on tulossa pipo. En oikein osaa päättää, onko tuo lanka väriltään ihan karseata vai ihanaa. Huivin väri sopii kuitenkin loistavasti tummasiniseen villakangastakkiini, joten eiköhän tuo käyttöön tule. Pipon kanssa on puolestaan edessä vielä jännittäviä hetkiä, kun en ole aivan varma, riittääkö yksi kerä.






Shetland Triangle
Ohje: Evelyn A. Clark kirjasta Wrap Style
Lanka: Kamena, 100 g
Pyöröpuikko 3,5

Mallineule on mielestäni todella kaunis. Neuloessa on vaikea arvioida, minkä kokoinen valmiista työstä tulee, mutta tästä tuli ihan kohtuukokoinen ja siten ehkä käytännöllisempi. Tämä huivi on menossa lahjaksi, ja toivottavasti ilahduttaa saajaansa. Tällaisen tahtoisin itsellenikin!

Työvoitto

Kaksi viikkoa ahkeraa neulomista ja eilisiltana vielä loppukiri. Shetland Triangle -huivi pääsi tänään haaleaan kylpyyn ja pingottumaan; tässä kuvassa huivi näyttää vielä epämääräiseltä tekeleeltä.



Minun luonteelleni saattaisi sopia paremmin huivi, joka aloitetaan päinvastoin kuin nämä ylhäältä keskeltä muutamalla silmukalla aloitettavat huivit. Tämänkin huivin kanssa alku oli yhtä juhlaa, kun työ eteni nopeasti ja mallikerrassakin oli opeteltavaa. Viimeiset viisi mallikertaa olivat sen sijaan silkalla tahdonvoimalla vääntämistä. Puolen tunnin bussimatkalla Vantaalta Helsingin keskustaan neuloin kolme kerrosta huivia (eli yhteensä noin 750 silmukkaa). On ihan hassua, että vastaavassa ajassa neulottu 10 cm sukan vartta tuntuu paljon enemmältä, vaikka neulottujen silmukkojen määrä on suunnilleen sama.

Arjen taidoista ja tasa-arvosta

Viiniä ja villasukkia -blogin Mielitty kirjoitteli tasa-arvosta. Aihe on mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen. Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa on alkuvuodesta sanailtu miesten ja naisten kotitöiden tekemisestä ja kotitöihin käytetystä ajasta.

Minun on vaikea mieltää, että sillä, valitseeko koulussa tekstiilityön vai teknisen työn, on paljonkaan tekemistä sukupuolten välisen tasa-arvon kanssa. Mikähän mahtaa muuten nykyisin olla sukupuolijakauma kyseisten aineiden tunneilla? Jos sen sijaan valinta tapahtuu pakon sanelemana tai perinteisten asenteiden (tyttöjen ja poikien käsityöt) ohjaamana, asia on toki toinen. Itse yritän kotona antaa tyttärelle ja pojalle yhtäläiset mahdollisuudet kokeilla heitä kiinnostavia asioita, rohkaista myös tekemään asioita, joita en itse osaa (tai joita ei lapsuudessani pidetty tytölle sopivana), ja olemaan pakottamatta omiin suosikkiharrastuksiini. Vanhempien antamalla roolimallilla on merkitystä: poikani oli esimerkiksi sitä mieltä, että naiset eivät osaa ajaa autoa, kun välillä ajoin itse autolla todella vähän eikä mummukaan koskaan aja autolla. Ja mitä kertoo vanhempiensa välisestä työnjaosta sellainen pikkupoika, joka kotileikissä isän roolissa menee makaamaan sohvalle odottamaan, että ruoka on valmista.

Marttajärjestössä kotitöistä puhutaan usein arkitaitoina, joiden osaaminen edistää kansalaisten ja kuluttajien välistä tasa-arvoa ja oman elämän hallintaa. Minun mielestäni tuo on loistava näkökulma ja loistava syy opettaa sekä tyttöjä että poikia laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä ja siivoamaan. Arkitaitoja tarvitsee jokainen ja onneksi niitä voi oppia vielä aikuisenakin vaikkapa marttojen kursseilla.

Ovatko käsityötaidot sitten välttämättömiä arkitaitoja? Eivät ehkä siivoukseen ja ruoanlaittoon verrattavia, mutta helpottaahan se elämää, jos osaa ommella pudonneen napin, vaihtaa kuminauhan ja päärmätä housunlahkeet erilaisista pienistä nikkarointi- yms. kodin korjauksista puhumattakaan.

Itselleni käsityöt on kuitenkin ensisijaisesti harrastus. Toki joskus voi olla motiivina rahan säästäminen, mutta kyllä se on useimmiten itse prosessi, jonka takia neulon tai ompelen. Kun palkkatyön tuotokset ovat usein vaikeasti havaittavissa, on mukava saada jotain näkyvää aikaan. Jostain kumman syystä siivoaminen tai pyykin pesu eivät tuota samanlaista iloa, vaikka niissä aikaansaannokset voivat olla vielä näkyvämpiä :-)

Taas sukkia

Olen helmikuun aikana tehnyt toistaiseksi yhdet kirjoneulelapaset ja kahdet sukat. Yhdet kirjoneulelapaset ovat puoliksi valmiit, ja palmikkovillatakkini etenee vähän kerrassaan. Töissä on ollut taas aika kiire, iltaisin kaikenlaista menoa ja viikonloppuisin olen yrittänyt ulkoilla ja nauttia kunnon talvikeleistä. Minä olen aikamoinen vilukissa ja vaatii aina henkisiä ponnisteluita, että pääsen ulos, mutta tykkään sekä luistella että hiihtää. Ja ulkoilun jälkeen onkin taas mukava käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan.

Kirjoneuleita olen tehnyt aika vähän, mutta nyt on siis puikoilla jo toiset kirjoneulelapaset. Teen siksi kirjoneuletta, koska lapasista tulee siten lämpimämmät. Toinen vaihtoehto olisi vanutetut tumput, mutta tällä kertaa halusin tehdä ohuemmat mutta lämpimät ja pienelle lapselle käytännöllisemmät lapaset. Ensimmäisistä lapasista tuli saajalleen aivan liian pienet, minkä huomasin jo neuloessani, mutta en viitsinyt ruveta purkamaan, kun ajattelin, että kyllä ne jollekin sopivat. Lapaset päätyivätkin työkaverini tyttärelle. Nyt tekeillä olevia lapasia olen sovittanut omien lasten käsiin tiuhaan tahtiin; lapasten saaja on kooltaan jotain omien lasten väliltä.



Molemmat sukkaparit tein mainiolla Ullan kärjestä aloitettavien sukkien ohjeella. Olen huomannut, että monesti olen uusien tekniikoiden, lankojen yms. suhteen vähän hitaasti lämpiävä. Niin kävi tämän sukkaohjeenkin kanssa, mutta nyt oli tarve kokeilla kärjestä aloittamista, kun en ollut varma langan riittävyydestä. Mustissa sukissa on lankana Vuorelman Veto, valkoisissa Nalle ja toinen raitalanka lienee myös Vetoa. Molemmissa kolmosen puikot ja 52 silmukkaa, ja langan menekki noin 70 g. Kantapään aloituskohtaa piti vähän mittailla (koon 38 sukassa pituus kärjestä 17 cm kantapään aloituskohtaan), mutta muutoin loistava tapa tehdä sukat, jos on epävarma langan riittävyydestä tai oikeasta silmukkamäärästä. Mustat sukat menivät synttärilahjaksi työkaverilleni, ja valkoiset tulivat omaan käyttöön kotisukiksi. Kylmänä vuodenaikana tassuttelen kotona aina villasukissa ja yölläkään en tarkene ilman villasukkia. Valkoisissa sukissa näkyy ihan liikaa käsialan epätasaisuus; osaksi vika on varmasti neulojassa mutta lankakin tuntui epätasaiselta ja vähän karhealta.


Valkoiset sukat sinisine raitoineen on myös ensimmäinen valmistunut Project Spectrum -työni.

Palmikkopipo ja -kauluri

Sain valmiiksi näille keleille tarpeeseen tulevat kaulurin ja pipon. Kaulurin malli on Helskyn tarvikepaketin ohjeella neulottu, mutta muunsin ohjetta sen verran, että kaulurissa on napitus olalla. Palmikkopipo on omalla ohjeella. Aloitin pipon kolmeen kertaan alusta kun en ollut tyytyväinen mallineuleeseen tai pipon kokoon, mutta lopputulos on ihan kohtalainen.


Ohje: kauluriin Helskyn Sylvi-kauluri; pipoon oma
Lanka: Sandnes Alfa, 300 g

Tänään alkoi Lankahamsterit, jonka alablogeista kakkonen on minun ryhmäni. Starttasin kisaan aamuseitsemältä, kun työmatkalla jääkylmässä ja täpötäydessä bussissa loin silmukat palmikkojakun takakappaletta varten ja aloin neuloa.

Katse tulevaan

Olen valmistautunut lankahamstereihin paitsi täydentämällä lankavarastoani myös suunnittelemalla mitä neuloisin. Ja kun samaan aikaan alkaa Project Spectrum, niin olen järjestänyt lankavarastoani värin mukaan. Olohuoneessamme on kymmenen litran Ilvestölkki täynnä lankaa. Syksyn ajan siinä oli erilaisia mohaireja ja efektilankoja, mutta nyt purkki on täynnä sinistä lankaa:



Project Spectrumin aikana voisin tehdä vaikkapa peiton neulotuista tilkuista esimerkiksi tähän tyyliin:

Kuva on Knitter's Magazine -lehden "The Great American Afghan"-erikoisnumerosta, jossa on ohjeet 25 tunnetun suunnittelijan (mm. Nicky Epstein, Nancy Bush) tilkkuihin. Osa tilkuista on hieman erikoisia, mutta joukossa on monta toteuttamiskelpoista. Neliötilkkujahan syntyy myös mallitilkuista, joten työnimenä tälle peitolle on mallineulepeitto. Langaksi ajattelin Sandnes Smartia ja Novita Woolia, jotka ovat suunnilleen saman vahvuisia ja joita minulta löytyy mukavasti varastosta.

Lankahamsterikuukauden aion kuitenkin aloittaa ei-sinisellä neuleella: joko kuvan palmikkojakulla ohjeen mukaisesta langasta mutta sävynä reipas vadelmanpunainen tai sitten oliivinvihreästä alpakasta boleroa.



Työmatkaneuleena aion tehdä vaihteeksi lapaset, kun on päässyt käymään niin ikävästi, että neulojan lapselta puuttuu lapaset. Tuulia on neulonut upeita latvialaisia lapasia ja onhan perinteisissä suomalaisissakin malleissa upeita kirjoneulekuvioita. Toisaalta bussissa neuloessa on oma etunsa siinä, jos ei tarvitse ohjetta vilkuilla, joten sen puoleen hakusassa on ehkä kuitenkin helppo ohje.

Keskustassa uusi lankakauppa

Kävelyetäisyydellä työpaikastani on taas uusi lankakauppa. Tai uusi ja uusi - onhan Helsky aikaisemminkin myynyt Pirkka-lankaa, mutta nyt valikoimiin on tullut Tekstiiliteollisuuden lankoja. Myynnissä on lähinnä Sandnessin lankoja: Fritids, Lanett, Kitten Mohair, Chili ja uutuus-Alpakka, ja lisäksi Step-sukkalankaa ja jotain Sublimen lankaakin. Lisäksi valikoimaan kuuluu Sandnesin ohjevihkosia ja Addin puikkoja. Kävin eilen ostamassa sieltä Sandnesin Alpakkaa aikomuksena tehdä siitä bolero.

Olen muutenkin varustautumassa tulossa olevaan lankahamsterikuukauteen. Vihreän Vyyhdin alennusmyynnistä ostin merinovillasekoitetta ja siitä on suunnitelmissa slipoveri. Ehkä ensi talveksi, koska nykyisellä neulomiseen käytettävissä olevalla ajalla nykyisellä lankavarastolla pärjäisin varmaan hyvin useamman vuoden ennen kuin lanka loppuisi kesken.

Värikäs pipo

Ja taas on viikko vierähtänyt. Kun elämä pyörii taas työ-paiväkotiakselilla ja välillä on jotain iltamenoakin, niin käsityö- kuin muutkin harrastukset jäävät väistämättä aika pieneen osaan. Ja kun meneillään on pari kolme neuletyötä samaan aikaan, niin eteneminen kohti valmista neuletta ei ole kovin nopeaa. Sain kuitenkin viikon aikana yhden työn valmiiksikin. Kummitytön äiti toivoi tyttärelleen pipoa, joka voisi olla värikäs ja ikään kuin langanlopuista neulottu. Tällainen siitä sitten tuli ja tekaisin myös samantyylisen pipon kummityttären nukelle.


Lanka on Smartia ja Woolia, joita meni yhteensä 60 g lapsen hattuun. Hatussa väri vaihtuu tarkoituksella milloin missäkin kohtaa kerrosta, koska minun taidoillani kerroksen vaihtumiskohdasta ei tule siistiä silloin, kun raitoja on tiheään ja väri vaihtuu samalla kohtaa kerroksen vaihtuessa. Vähintäänkin kerroksen vaihtumiskohdasta tulee tönkkö, kun siihen tulee langanjuoksuja.

Koko on noin 3-vuotiaan (päänympärys noin 50 cm). Silmukoita loin 100 ja ensin neuloin 3 cm joustinneuletta, sitten yhden kerroksen nurin, jonka jälkeen aloitin raitaneuleen. Joustinneulereunus on taitettu ja ommeltu sisäpuolelle sekä lämmikkeeksi että ryhdistämään pipon reunaa. Korvaläppiä varten poimin taitereunasta 17 silmukkaa, joilla neuloin ensin oikeaa ja sitten kavennusten jälkeen jäävillä 5 silmukalla i-cordia noin 30 cm.

Keskeneräisistä neuleista voin esitellä uusimman eli tekeillä on bolero tyttärelle värjäämättömästä Wetterhoffin silkki-villasekoitteesta, jota syksyllä myytiin messuilla varsin edulliseen hintaan.

Sunnuntain puuhia ja suunnitelmia

Ompelin ja askartelin tyttären toiselle kummitädille synttärikortin. Aiheena on kilpikonna, kun kummitädin kotiin viime kesänä sananmukaisesti käveli nälkiintynyt kilpikonna, jolle ei löytynyt omistajaa ja josta tuli niin ollen perheeseen rakastettu lemmikki. Kilpikonna on ommeltu paper piecing -tekniikalla ja kiinnitetty kahden kartongin väliin. Tällaisia eläinaiheisia blokkeja on suunnitelmissa ommella muutama lisää, kun tammikuussa on tiedossa ystävä- ja sukulaispiirissä ainakin neljät synttärit.


Tässä kuva myös dominoneulesukantekeleestä, joka etenee viimeistään huomenna, kun taas arki bussimatkoineen koittaa.


Suunnitelmissa on tehdä huivi erilaisista langanlopuista ja efektilangoista, joita tulee ostettua alekoreista ja muutenkin erilaisia projekteja varten. Mielessä on jotain samantyyppistä kuin tässä vuosi sitten Lankahamsterien jämälankakisaan neulomassani huivissa. Kuvassa huivi on vielä keskeneräinen, minkä voi havaita roikkuvista langanpäistä. Aluksi ajattelin tehdä huiviin hapsut, mutta en ole hapsuihmisiä, joten virkkasin huiviin reunuksen.

Vihdoinkin valmis

Ohje: Vogue Knitting, Holiday 2005
Lanka: Ornaghi Filati Merino Kind (100 % merinovillaa), himpun verran yli 350 g
Puikot: Addi pyöröpuikot 4 mm

Alkuviikosta valmistui vihdoin jotain itselleni eli lyhythihainen palmikkoneule. Puseroon olen muutoin tyytyväinen paitsi pääntie on vähän liian pieni. Toinen pieni miinus on se, että palmikkopusero lyhythihaisenakin on vähän liian muhkea jakun alle. Mutta kokonaisuutena onnistunut ja varmasti käyttöön tuleva neule. Lanka on ihanan pehmeää ja pusero oli mukava neuloa.

Kun sain palmikkoneuleen valmiiksi, aloitin uutena työnä pitsihuivin Kidsilk Hazesta. Työmatkaneuleena neulon dominoneulesukkia uusimman Modan ohjeella. Ensimmäinen sukka on jo voiton puolella ja olen jo aivan kyllästynyt neulomaan ruutuja, joten vakavasti harkitsen sitä, että sukka jäisi parittomaksi ja siitä tulisi joulusukka.

Väriä elämään

Minäkin liityin Project Spectrumiin.

Helmi-maaliskuun värit ovat sininen, valkoinen ja harmaa. Näistä sininen on väri, johon minulla on läheisin suhde. Lapsena vaaleansininen oli lempivärini, ja sinisiä vaatteita minulla oli ihan tarpeeksi asti. Ehkä tästä johtuen nykyisin ostan tai teen itselleni vaaleansinisiä vaatteita vain satunnaisesti; tummansinisiä vähän useammin, kun tummasininen on sellainen perusväri johon on helppo yhdistää muita värejä. Tyttärelläni on jonkin verran vaaleansinisiä vaatteita, mutta pojallani sen sijaan aika vähän. Tässä vaiheessa kun äidilläkin on vielä sananvaltaa siihen, minkä värisiä vaatteita poika pitää, niin vaatteissa on paljon muitakin värejä kuin sinistä.

Lankavarastostani löytyy kuitenkin yllättävän paljon sinisiä lankoja. Lemmikinsininen on selvästikin yksi niistä väreistä, joihin päädyn, jos mielessäni ei ole mitään tiettyä projektia, vaan ostan lankaa ihan muuten vaan. Nopeasti arvioituna sinistä lankaa löytyy varastosta 2-3 kiloa, joten ihan heti ei tarvitse Project Spectrumin takia lankakauppaan lähteä.

Ritari ja prinsessa

Puolessa välin viikkoa lapset saivat kutsun synttäreille. Kutsussa toivottiin tyttöjen pukeutuvan prinsessaksi ja poikien joko ritariksi tai merirosvoksi. Koska olen ollut lomalla jo kolme viikkoa ja aivotoimintani on tästä syystä selvästi hidastunut, vasta torstaina tajusin, että eihän meidän lapsilla ole kutsussa vaadittuja rooliasuja. Pari pieneksi jäänyttä keijumekkoa, merenneidon asu ja kruunu plus muuta oheisrekvisiittaa löytyy, mutta tyttärellä oli mielessään pitkä mekko ja viitta. Poika puolestaan halusi olla ritari, ja ritarin varusteita meiltä ei löydy.

Torstaiaamuna - samalla kun odottelimme sadetta taukoavaksi että pääsisimme ulkoilemaan - googletimme lasten rooliasuja. Sitten onneksi muistin, että Ottobre-lehden jossain numerossa oli ritarin viitan kaavat. Oikea lehti löytyi ja kuopuksen nukkuessa päiväunia leikkasin kaavat ja pengoin kangasvarastoa, ja ritarin viittaan ja kilpeen löytyi mustaa ja tummansinistä pellavaa ja harmaata vuorikangasta. Prinsessamekkoon ei sen sijaan löytynyt mitään riittävän isoa kangaspalaa, joten torstai-iltana matkalla marttatapaamiseen poikkesin Eurokankaassa, ja palalaarista löytyi pari taftipalaa ja pakalta tylliä. Perjantaina aamupäivälle oli muuta ohjelmaa, mutta perjantai-iltapäivästä lauantaihin klo 11.20 asti (synttärit alkoivat klo 11.30)ompelin varsin tehokkaasti - osin yöunen kustannuksella - asukokonaisuudet valmiiksi.

Viitan ja kilven kaavat löytyvät Ottobre-lehdestä 4/2004. Kilpi on sisäleikkeihin sopiva, koska sen täytteenä on paksua kiinnisilitettävää tukihuopaa. Sekä viitassa että kilvessä on lohikäärmeapplikoinnit, joiden ompelussa oikaisin sen verran, että kaikkein pienimpiä yksityiskohtia en applikoinut, vaan tikkasin koneella tai käsin. Ritarin miekan ja kypärän askarteli mieheni kierrätysmateriaaleista.



Prinsessan asua varten ompelin kerroshameen, joka on helppo ommella ilman sen kummempaa ohjetta, mutta minulla oli apuna Ottobre-lehti 2/2004. Kyseisestä lehdestä löytyi myös kaava tyllialushameeseen, joka kuvassakin pilkahtaa vähän hameen helman alta. Tyllin leikkaamisessa osoittautui tilkkutöissä käytettävä pyöröleikkuri käteväksi; saksilla leikatessa tyllin reuna kun näyttää helposti nyrhityltä. Viitta on sinistä, kimallekoristeista taftia ja vuorissa samaa harmaata vuorikangasta kuin ritarin viitassakin.

Synttäreillä oli kivaa, ja asut ovat olleet kotonakin vielä käytössä. Erityisesti viitat ovat molempien mieleen ja sininen viitta on muuntunut iltapäivän leikeissä muun muassa taikurin viitaksi.